EI ÄRRY HELPOSTI
Selvin osoitus siitä, että Kristus asuu sinussa, on, että sinussa on tämä hedelmä: ”Rakkaus …ei katkeroidu” (1 Kor.13:4-5).
Kreikankielellä sana suomalaisen Raamatun sana katkeroidu on ”paraxuno”, joka tulee sanajuuresta, jonka merkitys on ”hapan” ja ”nopsa tai äkillinen”. Sillä on lisämerkitys, että joku on ”hyvin lähellä”. Kun nämä pannaan yhteen, siitä tulee jotain hyvin erityistä: ärtyminen merkitsee sitä, että tekee happamia huomautuksia suoralta kädeltä, raivoten ja kohdistaen ne lähimmäiseen.
Lyhyesti sanoen: Raamattu sanoo: ”Jos olet Kristuksessa, rakastat ehdoitta etkä enää kovin helposti ärry. Suurimmat koetuksesi lienevät lähimmäisissäsi: aviopuolisossasi, lapsissasi, ystävissäsi”.
Kysyn sinulta: Onko sinulla lyhyt pinna? Kuinka usein saat raivokohtauksen? Jos olet Kristuksessa, äänesi nousee ollessasi vihainen, silloin rukoilet: ”Herra, auta minua! Pyhä Henki, tyynnytä minut!”
Aivan muutama päivä sitten ennen tämän kirjoittamista, minun piti harjoitella saarnan pitämistä. Vaimoni, Gwen sanoi jotain älytöntä, mikä pani minut ärtymään tavattomasti. Hän ei tarkoittanut arvostella minua, mutta ymmärsin sen niin, ja se laukaisi jotakin minussa. Tulin punaiseksi kuin kekäle, ja suustani syöksähti virta happamia, säkenöiviä, vihaisia sanoja, joista jokainen oli arvosteleva.
Gwen yritti pyytää anteeksi (jotakin, mitä hän ei edes ollut tehnyt), mutta minä käänsin selkäni hänelle ja menin työhuoneeseeni. Istuin tunnin pimeässä, valittaen Herralle: ”Jumala, hän osui minun herkimpään paikkaani, ja se sattui. Minun täytyi vastata siihen.”
Kun sitten yritin rukoilla, taivas oli kuin rautaa. Seuraavana aamuna otin Raamatun alkaakseni päivittäisen lukemiseni. Kirja aukeni 1 Korinttilaiskirjeestä ja katseeni osui tähän jakeeseen: ”Rakkaus… ei katkeroidu (ärry) helposti.”
Yhtäkkiä katsoinkin Jumalan sanan peiliin ja näin julistajan kasvot, jotka olivat helposti ärtyneet. Olin aivan lyöty ja rukoilin: ”Voi, Herra, siinä minä olen. Anna minulle anteeksi, Jumala”.
Heti paikalla kutsuin Gwenin toimistooni. Kun hän tuli sisään, aika raivostuneen näköisenä, saatoin vain osoittaa tätä Raamatunkohtaa ja sanoa: ”Rakkaani, lue tämä. Se kuvaa minua, eikö vain? Minä ärryn liian helposti. Gwen, anna minulle anteeksi!”
Kreikankielellä sana suomalaisen Raamatun sana katkeroidu on ”paraxuno”, joka tulee sanajuuresta, jonka merkitys on ”hapan” ja ”nopsa tai äkillinen”. Sillä on lisämerkitys, että joku on ”hyvin lähellä”. Kun nämä pannaan yhteen, siitä tulee jotain hyvin erityistä: ärtyminen merkitsee sitä, että tekee happamia huomautuksia suoralta kädeltä, raivoten ja kohdistaen ne lähimmäiseen.
Lyhyesti sanoen: Raamattu sanoo: ”Jos olet Kristuksessa, rakastat ehdoitta etkä enää kovin helposti ärry. Suurimmat koetuksesi lienevät lähimmäisissäsi: aviopuolisossasi, lapsissasi, ystävissäsi”.
Kysyn sinulta: Onko sinulla lyhyt pinna? Kuinka usein saat raivokohtauksen? Jos olet Kristuksessa, äänesi nousee ollessasi vihainen, silloin rukoilet: ”Herra, auta minua! Pyhä Henki, tyynnytä minut!”
Aivan muutama päivä sitten ennen tämän kirjoittamista, minun piti harjoitella saarnan pitämistä. Vaimoni, Gwen sanoi jotain älytöntä, mikä pani minut ärtymään tavattomasti. Hän ei tarkoittanut arvostella minua, mutta ymmärsin sen niin, ja se laukaisi jotakin minussa. Tulin punaiseksi kuin kekäle, ja suustani syöksähti virta happamia, säkenöiviä, vihaisia sanoja, joista jokainen oli arvosteleva.
Gwen yritti pyytää anteeksi (jotakin, mitä hän ei edes ollut tehnyt), mutta minä käänsin selkäni hänelle ja menin työhuoneeseeni. Istuin tunnin pimeässä, valittaen Herralle: ”Jumala, hän osui minun herkimpään paikkaani, ja se sattui. Minun täytyi vastata siihen.”
Kun sitten yritin rukoilla, taivas oli kuin rautaa. Seuraavana aamuna otin Raamatun alkaakseni päivittäisen lukemiseni. Kirja aukeni 1 Korinttilaiskirjeestä ja katseeni osui tähän jakeeseen: ”Rakkaus… ei katkeroidu (ärry) helposti.”
Yhtäkkiä katsoinkin Jumalan sanan peiliin ja näin julistajan kasvot, jotka olivat helposti ärtyneet. Olin aivan lyöty ja rukoilin: ”Voi, Herra, siinä minä olen. Anna minulle anteeksi, Jumala”.
Heti paikalla kutsuin Gwenin toimistooni. Kun hän tuli sisään, aika raivostuneen näköisenä, saatoin vain osoittaa tätä Raamatunkohtaa ja sanoa: ”Rakkaani, lue tämä. Se kuvaa minua, eikö vain? Minä ärryn liian helposti. Gwen, anna minulle anteeksi!”