KAIKKI MAALLINEN TULEE JÄRKKYMÄÄN

Näin unessa armeijan, joka kieltäytyi tottelemasta käskyjä. Kaiken heitä ympäröivän pahuuden ja ilkeän väkivallan keskellä he olivat pelottomia. He sukelsivat ylistyksen ja palvonnan eläviin vesiin ja tulivat esiin joen toisella puolella täysin rauhallisina, levollisina. He ovat Herran vapautettuja, joille on annettu rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen.

”Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta”(Ps.37:11).

Joel näki voimakkaiden miesten armeijan ja sanoi: ”Ne juoksevat kuin sankarit, kuin soturit ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa” (Joel 2:7).

Jumalan kansa ei kieltäydy tottelemasta tai pakene sodasta, koska he tietävät olevansa turvassa Karitsan kalliin veren alla. He tietävät, että kaikesta ihmisten väkivallasta ja vihasta huolimatta Kristuksen ruumis maan päällä on täysin terve ja vahvistuu päivä päivältä.

Kun kaikki maallinen järkkyy ja maailman hallitukset pyörivät hallitsemattomasti, Kristuksen todellinen seurakunta on vahva ja tukevasti paikoillaan.

Tuhoavan väkivallan ja sortumisen valtikka on ryöstänyt ihmiskunnalta rauhan ja turvallisuuden. Samaan aikaan Jumala vie kansansa heidän suurimman leponsa ja turvallisuutensa aikaan. Kun jumalattomat rukoilevat rauhaa ja turvallisuutta löytämättä sitä koskaan, Jumalan valitut omistavat suuren rauhan ja täydellisen turvan.

Jumalan kansa, joka lepää hänessä, voi sanoa Daavidin, psalminlaulajan sanoin: ”Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan; niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse; niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse. Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi. Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan”(Ps.124:2-8).