KELVOTON PALVELIJA
”Kelvoton palvelija kätki” talenttinsa. Hän oli liian laiska investoimaan elämäänsä ja aikaansa Jumalan etuihin. Hänestä tuli vetelys Jumalan asioissa. Tämä oli kiireinen mies tai nainen, joka tuli Herran huoneeseen kerran viikossa pitääkseen yllä näennäistä kuvaa uskonnon harjoittajana.
Näin Herra sanoo tälle umpimähkäisesti ja puolisydämisesti palvelevalle: ”Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. … Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys”(Matt.25:26- 27, 30).
Alkaa valtava itku ja valitus, kun kelvottoman palvelijan kirja avataan. Tuomari näyttää maailmalle, kuinka paljon hän käytti aikaa ja energiaansa rahan ansaitsemiseen, oman turvallisuutensa takaamiseen, pankkitilien lihottamiseen, huoliin, perheen laiminlyömiseen, Jumalan unohtamiseen ja uskovien yhteyden jättämiseen.
Sinä päivänä Jumala tuo esiin jokaisen kirkossa käynnin laiminlyönnin, jokaisen laiskan ja itsekeskeisen toiminnan. Sitten aivan tämän palvelijan silmien eteen ilmestyy kaikki, minkä parissa hän on elämänsä aikana askarrellut: talot, autot, sisustus, veneet, vaatteet, korut, osakkeet ja joukkovelkakirjat.
Tuomarin silmien välähdys sytyttää palamaan kaiken vety-ytimen sulamisen tavoin. Enkeli seisoo Tuomarin edessä käsissään tomukasa. Herra kääntyy kelvottoman palvelijan puoleen ja sanoo: ”Tämä on jäljellä koko elämäsi työstä. Minä tarvitsin sinua ja kutsuin sinua, mutta sinä löit minut laimin. Sinä annoit minulle niin vähän ajastasi, että lopulta työnsit minut ulos koko elämästäsi. Sinä hukkasit elämäsi kouralliseksi tomua. Sinua kyllä varoitettiin, että kaikki palaisi poroiksi kuin oljet uunissa.”
Voi, mikä katumus hänellä onkaan sydämessä sinä päivänä, kun hänellä ei nyt ole aikaa Jumalalle! Hän käy sunnuntaiaamuna kirkossa, pakonomaisesti vaimonsa ja lastensa kanssa, koska se on ”maan tapa”. Mutta hänellä ei ole sydäntä Jumalalle!
Näin Herra sanoo tälle umpimähkäisesti ja puolisydämisesti palvelevalle: ”Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. … Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys”(Matt.25:26- 27, 30).
Alkaa valtava itku ja valitus, kun kelvottoman palvelijan kirja avataan. Tuomari näyttää maailmalle, kuinka paljon hän käytti aikaa ja energiaansa rahan ansaitsemiseen, oman turvallisuutensa takaamiseen, pankkitilien lihottamiseen, huoliin, perheen laiminlyömiseen, Jumalan unohtamiseen ja uskovien yhteyden jättämiseen.
Sinä päivänä Jumala tuo esiin jokaisen kirkossa käynnin laiminlyönnin, jokaisen laiskan ja itsekeskeisen toiminnan. Sitten aivan tämän palvelijan silmien eteen ilmestyy kaikki, minkä parissa hän on elämänsä aikana askarrellut: talot, autot, sisustus, veneet, vaatteet, korut, osakkeet ja joukkovelkakirjat.
Tuomarin silmien välähdys sytyttää palamaan kaiken vety-ytimen sulamisen tavoin. Enkeli seisoo Tuomarin edessä käsissään tomukasa. Herra kääntyy kelvottoman palvelijan puoleen ja sanoo: ”Tämä on jäljellä koko elämäsi työstä. Minä tarvitsin sinua ja kutsuin sinua, mutta sinä löit minut laimin. Sinä annoit minulle niin vähän ajastasi, että lopulta työnsit minut ulos koko elämästäsi. Sinä hukkasit elämäsi kouralliseksi tomua. Sinua kyllä varoitettiin, että kaikki palaisi poroiksi kuin oljet uunissa.”
Voi, mikä katumus hänellä onkaan sydämessä sinä päivänä, kun hänellä ei nyt ole aikaa Jumalalle! Hän käy sunnuntaiaamuna kirkossa, pakonomaisesti vaimonsa ja lastensa kanssa, koska se on ”maan tapa”. Mutta hänellä ei ole sydäntä Jumalalle!