ÄLÄ KANNA MITÄÄN KUORMAA PORTTIEN SISÄPUOLELLE
”Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapatinpäivänä, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin, ettette silloin tee mitään työtä, niin tulee tämän kaupungin porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulevat he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu iankaikkisesti”(Jer.17:24- 25). Uskon koko tämän kappaleen olevan profetiaa Kristuksesta ja hänen seurakunnastaan!
Me tiedämme, että Kristus on Daavidin siemen. Tiedämme myös, että hän istuu kuningas Daavidin valtaistuimella. Keitä sitten ovat kuninkaat ja ruhtinaat, joita Jeremia kuvaa tässä Jerusalemin asukkaina, jotka ajavat vaunuilla ja hevosilla?
Me olemme niitä ihmisiä ja meille on annettu uskomaton lupaus: Kun annamme kaikki kuormamme kuormien kantajalle, voimme elää rauhassa ikuisesti, vapaina siteistä. Jeesus todellakin käskee meitä laskemaan kaikki kuormamme hänen kannettavakseen, eikä se ole mikään vaihtoehto. Meidän tulee tehdä niin luottamuksen asiana.
”Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva"(Jer.17:27).
Profeetta siis sanoo: ”Jos ette tottele Jumalan käskyjä ja kannatte kuormianne, ne lopulta kuluttavat teidät”. Surullista kyllä tämä kuvaa monia uskovia tänä päivänä. Jotkut saavat tuskin nukutuksi, kun eivät pysty lopettamaan ongelmiensa vatvomista. He kääntelevät asioita mielessään edestakaisin pohtien: ”Mistä lähdin väärään suuntaan? Kuinka voisin tehdä kaiken taas hyväksi?”
Kun he heräävät, heidän mielensä on heti taakoissa: suihkussa, pukeutuessa, aamiaispöydässä. Kun he lähtevät ovesta ulos, he ovat jo niin raskaalla mielellä, etteivät pysty hymyilemään.
Sellaiset uskovat eivät koskaan koe Jeesuksessa hetkenkään lepoa, jota hän kuitenkin tarjoaa ilmaiseksi!
Me tiedämme, että Kristus on Daavidin siemen. Tiedämme myös, että hän istuu kuningas Daavidin valtaistuimella. Keitä sitten ovat kuninkaat ja ruhtinaat, joita Jeremia kuvaa tässä Jerusalemin asukkaina, jotka ajavat vaunuilla ja hevosilla?
Me olemme niitä ihmisiä ja meille on annettu uskomaton lupaus: Kun annamme kaikki kuormamme kuormien kantajalle, voimme elää rauhassa ikuisesti, vapaina siteistä. Jeesus todellakin käskee meitä laskemaan kaikki kuormamme hänen kannettavakseen, eikä se ole mikään vaihtoehto. Meidän tulee tehdä niin luottamuksen asiana.
”Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva"(Jer.17:27).
Profeetta siis sanoo: ”Jos ette tottele Jumalan käskyjä ja kannatte kuormianne, ne lopulta kuluttavat teidät”. Surullista kyllä tämä kuvaa monia uskovia tänä päivänä. Jotkut saavat tuskin nukutuksi, kun eivät pysty lopettamaan ongelmiensa vatvomista. He kääntelevät asioita mielessään edestakaisin pohtien: ”Mistä lähdin väärään suuntaan? Kuinka voisin tehdä kaiken taas hyväksi?”
Kun he heräävät, heidän mielensä on heti taakoissa: suihkussa, pukeutuessa, aamiaispöydässä. Kun he lähtevät ovesta ulos, he ovat jo niin raskaalla mielellä, etteivät pysty hymyilemään.
Sellaiset uskovat eivät koskaan koe Jeesuksessa hetkenkään lepoa, jota hän kuitenkin tarjoaa ilmaiseksi!