USKOMME TÄYTTÄJÄ by Gary Wilkerson
”Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen”(Hebr.12:2). On paljon asioita, joita toivon hartaasti, mutta muutamat niistä eivät ole Jumalan alkamia. Esimerkiksi: toivon koko sydämestäni, että meidän seurakuntamme Colorado Spring’issä näkisi kymmenien tuhansien ihmisten tulevan Kristuksen luokse seuraavina vuosikymmeninä. Jumala ei ole luvannut tätä minulle, mutta silti toivon ja rukoilen, että hän tuo kadotetut rakastaviin käsiinsä.
Meidän pitää olla varovaisia, ettemme ota toivomuksiamme ja tee niistä lupauksia. Voimme varmistua jonkin asian olevan Jumalan lupaama, kun Sana, rukous ja joskus uskonystävät vahvistavat sen.
Meidän on mahdollista kuulla omien intohimojemme ja toivomustemme ääntä ja ymmärtää ne väärin, luullen niitä Jumalan ääneksi. Me saatamme toivoa määrättyjä asioita, myös hyviä asioita ja silti, kuten Jaakob kirjeessään kirjoittaa, Jumala ei anna meille noita asioita, koska ne ovat syntyneet omasta ponnistelustamme ja lihastamme.
Sen sijaan Jumala täyttää meidän uskomme panemalla nuo asiat pois. Puhun keski-ikäisenä miehenä iloiten siitä, että Herra tekee niin. Kolmekymppisenä halusin monia asioita ja olen iloinen, ettei hän antanut niitä minulle. Armossaan Jumala näki, mitä tarvitsin, eikä Hän antanut minulle sitä, mitä halusin. Kun Hän täyttää meidän uskomme, hänen itse synnyttämänsä halut, ei meidän, alkavat nousta sydämiimme.
”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”(Heb.11:1). Kun Jumala puhdistaa uskomme, meidän luottamuksemme lisääntyy. Kasvamme ymmärryksessä sanoen: ”Ai, niin, tämä on Herran sana eikä muuta sanaa ole. Hän vahvistaa minulle lupauksensa Raamatun, rukouksen ja uskonveljien ja – sisarien kautta”. Usko alkaa vakiinnuttaa asian sisällämme, niin, että Hebr.11:1:n mukaisesti meillä on ”luottamus, että se, mitä toivotaan, todellisesti tapahtuukin”.
Sellainen usko täyttyi niissä, jotka on listattu uskonsankarien listaan(ks. Hebr.11). Tuon luvun mukaan Jumala nosti kunniaan Aabelin kelvollisen uhrin vain hänen uskonsa tähden. Nooaa ei valittu tuohon listaan vanhurskauden julistamisen vaan uskonsa tähden. Mooses ei myöskään ollut vain rohkea vapauttaja, vaan hän kunnialistaan uskonsa tähden.
Meidän pitää olla varovaisia, ettemme ota toivomuksiamme ja tee niistä lupauksia. Voimme varmistua jonkin asian olevan Jumalan lupaama, kun Sana, rukous ja joskus uskonystävät vahvistavat sen.
Meidän on mahdollista kuulla omien intohimojemme ja toivomustemme ääntä ja ymmärtää ne väärin, luullen niitä Jumalan ääneksi. Me saatamme toivoa määrättyjä asioita, myös hyviä asioita ja silti, kuten Jaakob kirjeessään kirjoittaa, Jumala ei anna meille noita asioita, koska ne ovat syntyneet omasta ponnistelustamme ja lihastamme.
Sen sijaan Jumala täyttää meidän uskomme panemalla nuo asiat pois. Puhun keski-ikäisenä miehenä iloiten siitä, että Herra tekee niin. Kolmekymppisenä halusin monia asioita ja olen iloinen, ettei hän antanut niitä minulle. Armossaan Jumala näki, mitä tarvitsin, eikä Hän antanut minulle sitä, mitä halusin. Kun Hän täyttää meidän uskomme, hänen itse synnyttämänsä halut, ei meidän, alkavat nousta sydämiimme.
”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”(Heb.11:1). Kun Jumala puhdistaa uskomme, meidän luottamuksemme lisääntyy. Kasvamme ymmärryksessä sanoen: ”Ai, niin, tämä on Herran sana eikä muuta sanaa ole. Hän vahvistaa minulle lupauksensa Raamatun, rukouksen ja uskonveljien ja – sisarien kautta”. Usko alkaa vakiinnuttaa asian sisällämme, niin, että Hebr.11:1:n mukaisesti meillä on ”luottamus, että se, mitä toivotaan, todellisesti tapahtuukin”.
Sellainen usko täyttyi niissä, jotka on listattu uskonsankarien listaan(ks. Hebr.11). Tuon luvun mukaan Jumala nosti kunniaan Aabelin kelvollisen uhrin vain hänen uskonsa tähden. Nooaa ei valittu tuohon listaan vanhurskauden julistamisen vaan uskonsa tähden. Mooses ei myöskään ollut vain rohkea vapauttaja, vaan hän kunnialistaan uskonsa tähden.