VAARALLISEN LÄHELLÄ KUOLEMAA
Evankeliuminsa viidennessä luvussa Markus kertoo tarinan Jairuksesta, tuosta epätoivoisesta esimiehestä, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Kaksitoistavuotias tytär oli vaarallisen lähellä kuolemaa, ja Jairus aneli Kristusta tulemaan kotiinsa ja panemaan kätensä hänen päälleen.
Jeesus suostui lähtemään hänen kanssaan, mutta ensin hän pysähtyi palvelemaan erästä naista, jolla oli verenvuototauti. (Tämä nainen parantui, kun hän koski Jeesuksen viitan lievettä). Kun Jeesus vielä viivytteli, tuli sanantuoja murheellisen uutisen kera: ”Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" (Mark.5:35).
Jairuksen sydän oli murheen murtama. Hän ajatteli: ”Jos me vain olisimme ehtineet ajoissa. Nyt on liian myöhäistä. Minun tytärtäni ei ole enää.” Silloin Jeesus vakuutti hänelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan"(Mark.5:36).
Kun he lähestyivät Jairuksen kotia, he kuulivat valituksen ja murehtimisen ääniä. Jairuksen perhe ja naapurit surivat tyttöä. Huomaa tämän tapauksen vastakohtaisuus: Tässä on Jumala lihaan tulleena, maailmankaikkeuden Luoja, joka on kykenevä tekemään mitä hyvänsä. Kuitenkin he itkivät hänen ollessaan läsnä. Lyhyesti sanoen he todistivat sillä: Jumala voi auttaa vain niin kauan kuin toivosta on häivekin jäljellä. Heti kun elämä on lähtenyt, häntä ei tarvitse enää kutsua paikalle. Hänkään ei pysty korjaamaan tällaista tilannetta.”
Kuinka moni uskova ei enää huuda Herran puoleen, koska he ajattelevat ongelmansa olevan toivoton? Ihmisjoukot luottavat Jumalaan siihen asti, kunnes jotakin kuolee heidän elämässään. En viittaa nyt kuolleeseen henkilöön. Puhun avioliiton, suhteen, unelman, läheistesi pelastumisen toivon, minkä hyvänsä elämässäsi, minkä ajattelet olevan mahdoton korjata, muuttaa tai palauttaa ennalleen.
Jeesus moitti sellaista uskoa. Hän sanoi Jairuksen kodin itkevälle joukolle: ”Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu"(Mark.5:39). Hän itse asiassa sanoi: ”Tämä tilanne ei ole sitä, miltä se näyttää. Te luulette, että kaikki toivo on mennyttä, mutta minä sanon teille, että kaikki korjaantuu ennalleen. Sitten hän meni pienen tytön huoneeseen ja sanoen vain yhden sanan, hän toi lapsen jälleen elämään. ”Ja heti tyttö nousi ja käveli (Mark.5:42).
Hänelle ei mikään ole liian ”kuollut” tai mennyt liian pitkälle, ettei hän pystyisi tuomaan jälleen elämää. Hän siis sanoo: ”Antakaa minun korjata ongelmanne. Minulle sen tekeminen ei ole koskaan liian myöhäistä.”
Jeesus suostui lähtemään hänen kanssaan, mutta ensin hän pysähtyi palvelemaan erästä naista, jolla oli verenvuototauti. (Tämä nainen parantui, kun hän koski Jeesuksen viitan lievettä). Kun Jeesus vielä viivytteli, tuli sanantuoja murheellisen uutisen kera: ”Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" (Mark.5:35).
Jairuksen sydän oli murheen murtama. Hän ajatteli: ”Jos me vain olisimme ehtineet ajoissa. Nyt on liian myöhäistä. Minun tytärtäni ei ole enää.” Silloin Jeesus vakuutti hänelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan"(Mark.5:36).
Kun he lähestyivät Jairuksen kotia, he kuulivat valituksen ja murehtimisen ääniä. Jairuksen perhe ja naapurit surivat tyttöä. Huomaa tämän tapauksen vastakohtaisuus: Tässä on Jumala lihaan tulleena, maailmankaikkeuden Luoja, joka on kykenevä tekemään mitä hyvänsä. Kuitenkin he itkivät hänen ollessaan läsnä. Lyhyesti sanoen he todistivat sillä: Jumala voi auttaa vain niin kauan kuin toivosta on häivekin jäljellä. Heti kun elämä on lähtenyt, häntä ei tarvitse enää kutsua paikalle. Hänkään ei pysty korjaamaan tällaista tilannetta.”
Kuinka moni uskova ei enää huuda Herran puoleen, koska he ajattelevat ongelmansa olevan toivoton? Ihmisjoukot luottavat Jumalaan siihen asti, kunnes jotakin kuolee heidän elämässään. En viittaa nyt kuolleeseen henkilöön. Puhun avioliiton, suhteen, unelman, läheistesi pelastumisen toivon, minkä hyvänsä elämässäsi, minkä ajattelet olevan mahdoton korjata, muuttaa tai palauttaa ennalleen.
Jeesus moitti sellaista uskoa. Hän sanoi Jairuksen kodin itkevälle joukolle: ”Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu"(Mark.5:39). Hän itse asiassa sanoi: ”Tämä tilanne ei ole sitä, miltä se näyttää. Te luulette, että kaikki toivo on mennyttä, mutta minä sanon teille, että kaikki korjaantuu ennalleen. Sitten hän meni pienen tytön huoneeseen ja sanoen vain yhden sanan, hän toi lapsen jälleen elämään. ”Ja heti tyttö nousi ja käveli (Mark.5:42).
Hänelle ei mikään ole liian ”kuollut” tai mennyt liian pitkälle, ettei hän pystyisi tuomaan jälleen elämää. Hän siis sanoo: ”Antakaa minun korjata ongelmanne. Minulle sen tekeminen ei ole koskaan liian myöhäistä.”