JUMALA KUTSUU JÄÄNNÖKSEN
Vanhan Testamentin profeetat ennustivat, että viimeisinä päivinä tuhon tullessa Jumala kutsuu turviinsa jäännöksen. Yksi profeetoista, Daniel, ymmärsi Jumalan taivaallisen aikakellon omalle ajalleen, koska hän oli tutkinut menneisyyden profeettoja. ”Minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa”(Dan.9:2-3).
Tutkiessaan Jeremian profetioita Daniel huomasi, että Israelin seitsemänkymmentä vuotta pakkosiirtolaisuudessa olivat melkein ohi. Jeremia sanoo luvussa 29:10 -11: ”Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan. Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”.
Miksi Daniel ei riemuinnut? Miksi hän ei vain tarttunut lupaukseen uskossa ja levännyt, vaikka lupauksen ehdot olivat täyttyneet. Niin, Jumala lupasi vapauttaa, antaa heille hyvää, mutta saman luvun jakeissa 12 – 14 sanotaan: ”Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkottanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois”.
Synti tai välinpitämättömyys voi myös jäädyttää Jumalan lupaukset. Daniel huomasi Mooseksen varoituksen 5. Mooseksen kirjassa, että Israel hajotettaisiin maastansa synnin tähden, mutta hän huomasi myös lupauksen siitä, että kansa vapautettaisiin: ”Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. (5 Moos.4:29).
Tutkiessaan Jeremian profetioita Daniel huomasi, että Israelin seitsemänkymmentä vuotta pakkosiirtolaisuudessa olivat melkein ohi. Jeremia sanoo luvussa 29:10 -11: ”Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan. Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”.
Miksi Daniel ei riemuinnut? Miksi hän ei vain tarttunut lupaukseen uskossa ja levännyt, vaikka lupauksen ehdot olivat täyttyneet. Niin, Jumala lupasi vapauttaa, antaa heille hyvää, mutta saman luvun jakeissa 12 – 14 sanotaan: ”Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkottanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois”.
Synti tai välinpitämättömyys voi myös jäädyttää Jumalan lupaukset. Daniel huomasi Mooseksen varoituksen 5. Mooseksen kirjassa, että Israel hajotettaisiin maastansa synnin tähden, mutta hän huomasi myös lupauksen siitä, että kansa vapautettaisiin: ”Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. (5 Moos.4:29).