RUKOUKSEN VOIMA
Jumala haluaa innokkaasti näyttää meille, että meidän rukouksessamme on voima!
”Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso merelle päin". Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään". Hän sanoi: "Mene takaisin", seitsemän kertaa. Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä". Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'"(1 Kun.18:42 - 44).
Elia oli ihminen, ja häneen vaikuttivat samat asiat kuin meihinkin, samat pelot, kaipuut, toiveet, epätoivo ja tarpeet, kuitenkin hänen rukouksensa tekivät tulosta! Jumala osoittaa meille tässä, mitä meidän tulee tehdä jokaisessa kriisissä: ”Juokse hänen luokseen! Mene sisään hartaana! Rukoile ovet auki ja kiinni! Elia rukoili hartaasti ja jatkoi sitä odottaen, kunnes Herra vastasi. Seitsemän kertaa hän lähetti palvelijansa katsomaan taivaanrantaa nähdäkseen edes pienen merkin.
Tänä päivänä me annamme peräksi muutaman rukouskerran jälkeen ja vihastumme Jumalalle. Sanomme: ”Ei se toiminut minun kohdallani. Rukoilin, mutta aviomieheni ja minä olemme edelleen suurissa ongelmissa. En ole vieläkään saanut sitä, mitä tarvitsin.”
Ilmeisesti ihmiset eivät rukoile, koska ajattelevat, ettei se toimi. He eivät tiedä, mitä merkitsee olla kestävä rukouksessa, mennä takaisin Elian aikaan ja painaa pää maahan. Me nimitämme tätä ”Jumalaan tarttumiseksi”. Vanhassa Testamentissa sitä nimitettiin ”painimiseksi Jumalan kanssa”. Jaakobin rukous oli: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua"(1 Moos.32:26). Odotus, viivästys tarkoittavat sitä, että me niiden kautta vahvistumme Kristuksessa. Et voi viettää pitkää aikaa hänen läsnäolossaan tulematta tuntemaan häntä. Mitä pidempään vastaus viivästyy ja mitä tehokkaampi meidän rukouksemme on, sitä tärkeämmäksi hän tulee ja sitä vähemmän tärkeäksi näyttäytyy vastaus rukoukseemme. Tavalla tai toisella voitat.
”Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso merelle päin". Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään". Hän sanoi: "Mene takaisin", seitsemän kertaa. Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä". Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'"(1 Kun.18:42 - 44).
Elia oli ihminen, ja häneen vaikuttivat samat asiat kuin meihinkin, samat pelot, kaipuut, toiveet, epätoivo ja tarpeet, kuitenkin hänen rukouksensa tekivät tulosta! Jumala osoittaa meille tässä, mitä meidän tulee tehdä jokaisessa kriisissä: ”Juokse hänen luokseen! Mene sisään hartaana! Rukoile ovet auki ja kiinni! Elia rukoili hartaasti ja jatkoi sitä odottaen, kunnes Herra vastasi. Seitsemän kertaa hän lähetti palvelijansa katsomaan taivaanrantaa nähdäkseen edes pienen merkin.
Tänä päivänä me annamme peräksi muutaman rukouskerran jälkeen ja vihastumme Jumalalle. Sanomme: ”Ei se toiminut minun kohdallani. Rukoilin, mutta aviomieheni ja minä olemme edelleen suurissa ongelmissa. En ole vieläkään saanut sitä, mitä tarvitsin.”
Ilmeisesti ihmiset eivät rukoile, koska ajattelevat, ettei se toimi. He eivät tiedä, mitä merkitsee olla kestävä rukouksessa, mennä takaisin Elian aikaan ja painaa pää maahan. Me nimitämme tätä ”Jumalaan tarttumiseksi”. Vanhassa Testamentissa sitä nimitettiin ”painimiseksi Jumalan kanssa”. Jaakobin rukous oli: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua"(1 Moos.32:26). Odotus, viivästys tarkoittavat sitä, että me niiden kautta vahvistumme Kristuksessa. Et voi viettää pitkää aikaa hänen läsnäolossaan tulematta tuntemaan häntä. Mitä pidempään vastaus viivästyy ja mitä tehokkaampi meidän rukouksemme on, sitä tärkeämmäksi hän tulee ja sitä vähemmän tärkeäksi näyttäytyy vastaus rukoukseemme. Tavalla tai toisella voitat.