RUKOUKSESSAMME ON VOIMA
Monetkaan uskovat eivät rukoile usein, koska heille on opetettu “ota kaikki vastaan uskossa”. Täällä Times Square – seurakunnassa me julistamme uskoa, mutta emme jätä lukuun ottamatta rukousta. Opetamme kuuliaisuutta, parannuksen tekemistä, Sanaa, uskoa ja rukousta! On sanottu: ”Miksi rukoilla? Miksi anoa Jumalalta, kun hän on jo luvannut antaa kaiken? Jos hän tietää, mitkä meidän tarpeemme ovat, ennen kuin pyydämme, miksi sitten anoa?” Jotkut opettavat jopa: ”Jos pyydät häneltä jotakin, minkä hän on jo luvannut, se on epäuskoa. Pidä vain kiinni lupauksesta ja lepää. Ei sen tähden tarvitse enää rukoilla”.
Aabrahamille oli annettu lupaus valtavan kansan isäksi tulemisesta. Lupaus oli vahvistettu valalla. Jumala oli antanut hänelle lupauksen: ”Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun”(1 Moos.13:15 - 16). Jumala oli luvannut siunata niitä, jotka siunaavat Häntä ja kirota ne, jotka kiroavat Häntä. Aabrahamilla oli niin paljon uskoa, että Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi: ”Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (1 Moos.15:6). Tässä on Jumalan mies, varma Jumalan lupauksista ja täynnä uskoa. Silti hän juoksi alttarille rukoillakseen uudestaan ja uudestaan (ks.1Moos.12:8 ja 13:4). Näemme siis, ettei hänen uskonsa sen paremmin kuin Jumalan lupauskaan ylittänyt rukousta.
Mooses piti Jumalan läheisyyttä suuremmassa arvossa kuin muita siunauksia. Katso häntä seisomassa mäen päällä, kun Aaron ja Huur pitivät hänen käsivarsiaan ylhäällä! Jumala oli jo luvannut, että he voittaisivat amalekilaiset ja Israelille oli luvattu voitto. Silti Mooses menee vuoren huipulle rukoilemaan Jumalaa kohotetuin käsin. ”Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni"(2 Moos.17:15).
Olemme ateisteja suhteessamme rukoukseen verrattuna alkuseurakunnan aikaan. Monet pitävät salaista rukouskammiota kovana työnä ja väsyttävänä, niin että he menevät sinne vain satunnaisesti. Voitko kuvitella miestä ja vaimoa asumassa samassa talossa, tuskin koskaan puhumassa toisilleen ja silti julkisuudessa käyttäytymässä, kuin heillä olisi läheiset suhteet? Niin jotkut kohtelevat meidän siunattua Herraamme! Rukous, salainen rukous, on kaikkein voimallisin ase, jonka Jumala on antanut kansalleen. Kuitenkin sitä lyödään laimin, pidetään arvottomana ja käytetään harvoin.
Jumala on innokas näyttämään meille, että meidän rukouksessamme on voima. Hän antaa meille tämän ihanan muistutuksen: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”(Jaak.5:16).
Aabrahamille oli annettu lupaus valtavan kansan isäksi tulemisesta. Lupaus oli vahvistettu valalla. Jumala oli antanut hänelle lupauksen: ”Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun”(1 Moos.13:15 - 16). Jumala oli luvannut siunata niitä, jotka siunaavat Häntä ja kirota ne, jotka kiroavat Häntä. Aabrahamilla oli niin paljon uskoa, että Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi: ”Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (1 Moos.15:6). Tässä on Jumalan mies, varma Jumalan lupauksista ja täynnä uskoa. Silti hän juoksi alttarille rukoillakseen uudestaan ja uudestaan (ks.1Moos.12:8 ja 13:4). Näemme siis, ettei hänen uskonsa sen paremmin kuin Jumalan lupauskaan ylittänyt rukousta.
Mooses piti Jumalan läheisyyttä suuremmassa arvossa kuin muita siunauksia. Katso häntä seisomassa mäen päällä, kun Aaron ja Huur pitivät hänen käsivarsiaan ylhäällä! Jumala oli jo luvannut, että he voittaisivat amalekilaiset ja Israelille oli luvattu voitto. Silti Mooses menee vuoren huipulle rukoilemaan Jumalaa kohotetuin käsin. ”Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni"(2 Moos.17:15).
Olemme ateisteja suhteessamme rukoukseen verrattuna alkuseurakunnan aikaan. Monet pitävät salaista rukouskammiota kovana työnä ja väsyttävänä, niin että he menevät sinne vain satunnaisesti. Voitko kuvitella miestä ja vaimoa asumassa samassa talossa, tuskin koskaan puhumassa toisilleen ja silti julkisuudessa käyttäytymässä, kuin heillä olisi läheiset suhteet? Niin jotkut kohtelevat meidän siunattua Herraamme! Rukous, salainen rukous, on kaikkein voimallisin ase, jonka Jumala on antanut kansalleen. Kuitenkin sitä lyödään laimin, pidetään arvottomana ja käytetään harvoin.
Jumala on innokas näyttämään meille, että meidän rukouksessamme on voima. Hän antaa meille tämän ihanan muistutuksen: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”(Jaak.5:16).