TURVASSA KUIN NUORI LEIJONA
Saarnaan paljon rukouksesta, koska uskon vanhurskaiden tehokkaaseen, hartaaseen rukoukseen. Rukous ei kuitenkaan yksin järisytä kaupunkia!
Elia oli voimallisen rukouksen mies, mutta tarvittiin enemmän kuin hänen rukouksensa järkyttämään Ahabin kuninkuutta ja raivostuttamaan Iisebeliä. Elia itse asiassa kutsui väärät profeetan Karmelin vuorelle ja haastoi heidät. Iisebel oli tapattanut Jumalan profeetat ja johtanut Israelin luopumukseen sekä kauheaan Baalin palvontaan. Silti ei kukaan haastanut häntä. Vaikka seitsemän tuhatta uskovaa eivät olleet kumartaneet Baalia, he olivat hiljaa, tuntemattomia ja peloissaan. Sitten Elia tulee kuvaan. Ahab nimitti häntä "siksi, joka syöksee Israelin onnettomuuteen?" (1 Kun.18:17). Elia lopetti työnsä Kiisonin purolla, miekka kädessään, lyötyään kuoliaaksi satoja Baalin profeettoja ”Herran nimessä”.
Elia ei kohdellut paholaista eikä hänen joukkoaan herrasmiesmäisesti. Kun ”he hyppelivät alttarin ääressä, …, Elia pilkkasi heitä"(1 Kun.18:26 - 27). Myöhemmin seurakunta on vältellyt pelokkaana pimeyden voimia siksi, että siltä on puuttunut pyhyyttä. Raamattu nimittäin kertoo meille: ”Vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura”(San.28:1). Jotkut varmaan sanovat: ”Mutta Jeesus oli nöyrä! Hän ei avannut suutansa tai vastustellut, kun he ristiinnaulitsivat hänet”. Se johtui siitä, että oli tullut pimeyden hetki ja Jeesus piti annettaman vihollisten käsiin. Ei hän ollut hiljaa temppelissä, kun hän ajoi ulos rahanvaihtajat. Hän ei ollut hiljaa, kun hän nimitti uskonnollisia johtajia käärmeiksi, sokeiksi taluttajiksi, valkeaksi kalkituiksi haudoiksi, kyykäärmeitten sikiöiksi(ks. Matt.23). Hänhän sanoi heille rohkeasti, että Saatana oli heidän isänsä!
Monet seurakunnat ovat tänä päivänä täynnä hiljaisia, herrasmiesmäisiä diplomaatteja, jotka eivät halua aiheuttaa liikehdintää. Ei kukaan halua ongelmia! Niinpä Saatanan valtakunta saa kulkea haastamattomana. Meillä on enemmän kuin tarpeeksi hymyileviä, hiirimäisiä uskovia. Kuuntelin erästä raivoavaa miestä, joka sanoi minulle: ”Lyödäänpä vetoa, sinä ja minä ihan mistä summasta tahansa! Te seurakunnan ihmiset ette pysty lopettamaan mitään! Te saatte vähän huomiota, mutta mikään ei muutu! Te ette voi katkaista yhtään mitään. Te olette voimattomia!”. Hän puhui aborteista, ja saatoin erottaa hänen puheessaan Saatanan pilkkaavan äänen. Se oli uskaliasta! Se oli, kuin olisi sanonut: ”Te olette kaikkia hengellisiä pelkureita. Ette te kestä, te annatte peräksi, kun vastustus alkaa. Te vain juoksette takaisin omien turvallisten seiniemme sisään ja piiloudutte!”
Ei! ”Vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori leijona.”
Elia oli voimallisen rukouksen mies, mutta tarvittiin enemmän kuin hänen rukouksensa järkyttämään Ahabin kuninkuutta ja raivostuttamaan Iisebeliä. Elia itse asiassa kutsui väärät profeetan Karmelin vuorelle ja haastoi heidät. Iisebel oli tapattanut Jumalan profeetat ja johtanut Israelin luopumukseen sekä kauheaan Baalin palvontaan. Silti ei kukaan haastanut häntä. Vaikka seitsemän tuhatta uskovaa eivät olleet kumartaneet Baalia, he olivat hiljaa, tuntemattomia ja peloissaan. Sitten Elia tulee kuvaan. Ahab nimitti häntä "siksi, joka syöksee Israelin onnettomuuteen?" (1 Kun.18:17). Elia lopetti työnsä Kiisonin purolla, miekka kädessään, lyötyään kuoliaaksi satoja Baalin profeettoja ”Herran nimessä”.
Elia ei kohdellut paholaista eikä hänen joukkoaan herrasmiesmäisesti. Kun ”he hyppelivät alttarin ääressä, …, Elia pilkkasi heitä"(1 Kun.18:26 - 27). Myöhemmin seurakunta on vältellyt pelokkaana pimeyden voimia siksi, että siltä on puuttunut pyhyyttä. Raamattu nimittäin kertoo meille: ”Vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura”(San.28:1). Jotkut varmaan sanovat: ”Mutta Jeesus oli nöyrä! Hän ei avannut suutansa tai vastustellut, kun he ristiinnaulitsivat hänet”. Se johtui siitä, että oli tullut pimeyden hetki ja Jeesus piti annettaman vihollisten käsiin. Ei hän ollut hiljaa temppelissä, kun hän ajoi ulos rahanvaihtajat. Hän ei ollut hiljaa, kun hän nimitti uskonnollisia johtajia käärmeiksi, sokeiksi taluttajiksi, valkeaksi kalkituiksi haudoiksi, kyykäärmeitten sikiöiksi(ks. Matt.23). Hänhän sanoi heille rohkeasti, että Saatana oli heidän isänsä!
Monet seurakunnat ovat tänä päivänä täynnä hiljaisia, herrasmiesmäisiä diplomaatteja, jotka eivät halua aiheuttaa liikehdintää. Ei kukaan halua ongelmia! Niinpä Saatanan valtakunta saa kulkea haastamattomana. Meillä on enemmän kuin tarpeeksi hymyileviä, hiirimäisiä uskovia. Kuuntelin erästä raivoavaa miestä, joka sanoi minulle: ”Lyödäänpä vetoa, sinä ja minä ihan mistä summasta tahansa! Te seurakunnan ihmiset ette pysty lopettamaan mitään! Te saatte vähän huomiota, mutta mikään ei muutu! Te ette voi katkaista yhtään mitään. Te olette voimattomia!”. Hän puhui aborteista, ja saatoin erottaa hänen puheessaan Saatanan pilkkaavan äänen. Se oli uskaliasta! Se oli, kuin olisi sanonut: ”Te olette kaikkia hengellisiä pelkureita. Ette te kestä, te annatte peräksi, kun vastustus alkaa. Te vain juoksette takaisin omien turvallisten seiniemme sisään ja piiloudutte!”
Ei! ”Vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori leijona.”