SYDÄNTÄ SÄRKEVÄ KATUMUS
”Kohottaen kätensä ylös… he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. …Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin. Nehemia… ja… Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: ’Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää murehtiko älkääkä itkekö’. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat” (Neh.8:6-9).
Ensimmäinen reaktio Sanan kuulemiseen oli jännitys ja ilo! He huusivat kohottaen kätensä ylös: "Aamen, aamen”. Daavid sanoi: ”Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa”(Ps. 134:2). Pian Sana kuitenkin vie heidät kasvoilleen. Todellista parannusta on se, kun Jumalan Sana saattaa meidät maahan. ”He kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. .. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat” (Neh.8:9). He vapisivat Jumalan Sanan edessä, ottivat siitä vaarin ja katuivat.
Kun Pyhän Hengen herätys saapuu, uskovat eivät kanna kaunaa. He eivät juorua ja puhu pahaa selän takana tai etsi vikoja! He eivät yritä korjata kirkkoa tai pastoreita. He eivät istu sohvaperunoina TV:n edessä! Ei! He ovat kasvoillaan Jumalan edessä itkien, koska Sana on lyönyt heitä sydämeen. He eivät tuomitse toisia tai katso toisia! Heidät on Jumalan Sana tuominnut siitä, etteivät he itse täytä mittaa.
Roomalaiskirjeessä 12:9- 12 apostoli Paavali kuvaa todellisen parannuksen tehneitä ihmisiä. Paavali alkaa sanomalla: ”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät”.
Ensimmäinen reaktio Sanan kuulemiseen oli jännitys ja ilo! He huusivat kohottaen kätensä ylös: "Aamen, aamen”. Daavid sanoi: ”Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa”(Ps. 134:2). Pian Sana kuitenkin vie heidät kasvoilleen. Todellista parannusta on se, kun Jumalan Sana saattaa meidät maahan. ”He kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. .. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat” (Neh.8:9). He vapisivat Jumalan Sanan edessä, ottivat siitä vaarin ja katuivat.
Kun Pyhän Hengen herätys saapuu, uskovat eivät kanna kaunaa. He eivät juorua ja puhu pahaa selän takana tai etsi vikoja! He eivät yritä korjata kirkkoa tai pastoreita. He eivät istu sohvaperunoina TV:n edessä! Ei! He ovat kasvoillaan Jumalan edessä itkien, koska Sana on lyönyt heitä sydämeen. He eivät tuomitse toisia tai katso toisia! Heidät on Jumalan Sana tuominnut siitä, etteivät he itse täytä mittaa.
Roomalaiskirjeessä 12:9- 12 apostoli Paavali kuvaa todellisen parannuksen tehneitä ihmisiä. Paavali alkaa sanomalla: ”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät”.