TUORETTA SANAA JOKA PÄIVÄ
Jumala puhuu joka päivä tuoreen sanan kaikille, jotka haluavat kuulla. Monet eivät vain pysty siihen sydämensä paatumisen tähden. Luemme Hebrealaiskirjeestä: ”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne’ ”(Hebr.3:7-8). Jumalan ääni on ”tämän päivän” ääni. Hän haluaa meidän kuulevan äänensä jopa joka minuutti.
Jeesus varoitti kuulijoitaan kallioisesta maasta: ”Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niin ikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois”(Mark.4:16- 17). Tämä viittaa niihin, jotka mielellään kuuntelevat, ottavat ilolla vastaan kaiken, minkä Jumala sanoo, mutta Sana ei uppoa heihin. Jumalan ääni ei muuta heitä. He jäävät murtumattomiksi ja kovettuvat sydämeltään vähitellen kivikoviksi. Missä kivisydämiset ovat? Vankiloissa? Kaduilla? Surullista kyllä, kaikkein kovimmat sydämet löytyvät Jumalan huoneesta niiden joukosta, jotka eivät edes tiedä paatuvansa!
Kerronpa teille, miten uskovan sydän paatuu. Hän kieltäytyy antamasta Jumalan äänen murskata jääräpäisen tahtonsa. Hän kuulee Jumalan äänen Hänen sanassaan, saarnassa ja joskus jopa pienenä, hiljaisena äänenä. Siltikään hän ei halua totella sitä! Sana ei pääse juurtumaan. On vielä pahempaakin. Joka päivä Jumala kutsuu omiaan salaisiin kammioihin rukoilemaan, koska Hän haluaa puhua. Hän haluaa puhua kuuliaisuudesta, vaikeuksista, tulevaisuudesta ja antaa ohjausta: ”Vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille puhunut, koska ette vastanneet, vaikka minä teille huusin”(Jer.7:13). Meidän sydämemme kovettuu ja kylmenee joka kerta, kun kieltäydymme vastaanottamasta tuota kutsua ja kuljemme sen sijaan omien kiinnostustemme ja asioidemme suuntaan. Panemme kaikki muut asiat Jumalan edelle, joka kerta, kun jätämme päivän väliin kuuntelematta, joka päivä, kun kieltäydymme kuuntelemasta. Joka kerta, kun kuuntelemme toista ääntä pikemminkin kuin odottaisimme kuulla Hänen äänensä, me paadumme vähän lisää.
Kun kieltäydymme panemasta itseämme olemaan yksin Jumalan kanssa kuullaksemme Hänen äänensä, me vieraannumme tuosta äänestä. On häpeällistä nähdä, mitä tapahtuu niin monissa seurakunnissa tänään niin monille, jotka eivät enää edes pysty tunnistamaan Jumalan ääntä. Herra näkee heidän paatuvan, mutta Hän välittää ja huolehtii heistä silti. Niinpä Hän kääntää Pyhän Henkensä valon heihin, tuoden polttavan, läpitunkevan sanan, ukkosen jylinän, herättämään heidät. Sana loukkaa heitä: juuri se Sana, jonka piti vapauttaa heidät, loukkaa heitä ja he vihastuvat ja kuivuvat! ”Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat”(Matt.13:6).
Jeesus varoitti kuulijoitaan kallioisesta maasta: ”Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niin ikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois”(Mark.4:16- 17). Tämä viittaa niihin, jotka mielellään kuuntelevat, ottavat ilolla vastaan kaiken, minkä Jumala sanoo, mutta Sana ei uppoa heihin. Jumalan ääni ei muuta heitä. He jäävät murtumattomiksi ja kovettuvat sydämeltään vähitellen kivikoviksi. Missä kivisydämiset ovat? Vankiloissa? Kaduilla? Surullista kyllä, kaikkein kovimmat sydämet löytyvät Jumalan huoneesta niiden joukosta, jotka eivät edes tiedä paatuvansa!
Kerronpa teille, miten uskovan sydän paatuu. Hän kieltäytyy antamasta Jumalan äänen murskata jääräpäisen tahtonsa. Hän kuulee Jumalan äänen Hänen sanassaan, saarnassa ja joskus jopa pienenä, hiljaisena äänenä. Siltikään hän ei halua totella sitä! Sana ei pääse juurtumaan. On vielä pahempaakin. Joka päivä Jumala kutsuu omiaan salaisiin kammioihin rukoilemaan, koska Hän haluaa puhua. Hän haluaa puhua kuuliaisuudesta, vaikeuksista, tulevaisuudesta ja antaa ohjausta: ”Vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille puhunut, koska ette vastanneet, vaikka minä teille huusin”(Jer.7:13). Meidän sydämemme kovettuu ja kylmenee joka kerta, kun kieltäydymme vastaanottamasta tuota kutsua ja kuljemme sen sijaan omien kiinnostustemme ja asioidemme suuntaan. Panemme kaikki muut asiat Jumalan edelle, joka kerta, kun jätämme päivän väliin kuuntelematta, joka päivä, kun kieltäydymme kuuntelemasta. Joka kerta, kun kuuntelemme toista ääntä pikemminkin kuin odottaisimme kuulla Hänen äänensä, me paadumme vähän lisää.
Kun kieltäydymme panemasta itseämme olemaan yksin Jumalan kanssa kuullaksemme Hänen äänensä, me vieraannumme tuosta äänestä. On häpeällistä nähdä, mitä tapahtuu niin monissa seurakunnissa tänään niin monille, jotka eivät enää edes pysty tunnistamaan Jumalan ääntä. Herra näkee heidän paatuvan, mutta Hän välittää ja huolehtii heistä silti. Niinpä Hän kääntää Pyhän Henkensä valon heihin, tuoden polttavan, läpitunkevan sanan, ukkosen jylinän, herättämään heidät. Sana loukkaa heitä: juuri se Sana, jonka piti vapauttaa heidät, loukkaa heitä ja he vihastuvat ja kuivuvat! ”Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat”(Matt.13:6).