JUMALAN SEURAAJAT
Kääntymyskokemukset ovat usein tunteellisia, koska ne ovat uusia ja niin erityisiä. Muutos, joka tapahtuu sielussamme, on niin yhtäkkinen. Se voi hyvin käyvä yli ymmärryksemme. On ihmeellistä kääntyä niin äkkiä synnistä ja kahleista aivan uuteen elämään Kristuksessa.
Hengellisen kasvumme alku on kuin lapsen kävelemään opettelemista. On ihmeellistä ja jännittävää, kun vauva ottaa ensimmäiset askelensa. Isä ja äiti hymyilevät kehottaen: ”Tule meidän luoksemme, pystyt siihen!” Haparoivin jaloin hän ottaa kaksi askelta, kolme askelta ja menee nurin. Heti paikalla hänet nostetaan maasta ja häntä kehutaan. Sisarukset rohkaisevat häntä: ”Hyvä poika”. Hän on kaikkien huomion kohteena ja lopulta, kun hän kävelee huoneen poikki, kaikki hurraavat. Mikä tunnekokemus se onkaan hänelle!
Pian vauva ei olekaan enää huomion kohteena. Kun hän pyllähtää nurin, hän nousee itse ylös ja kävelee kaikkialla talossa ja saa aikaan sotkua. Hän kaataa kukkaruukkuja, raahaa kaapista patoja ja kattiloita, repii vaatekaapista vaatteita. Häntä ojennetaan sen tähden. Yhtäkkiä mikään ei olekaan enää hänestä niin jännittävää. Hänen ensi askeleensa olivat naurun ja ilon säestämiä, mutta nyt kävely ei olekaan niin erityistä tai tunteellista.
Sinun hengellinen kasvusi on samanlaista. Kun olit vauva Herrassa, tunsit Jumalan antavan sinulle erityistä huomiota. Joka kerta, kun kaaduit, Hän nosti sinut ylös. Kuitenkin Paavali kirjoittaa, ettei sinun pidä pysyä lapsena ikuisesti. Niin kuin pikkulasta opetetaan, ettei kadulle saa mennä, sinuakin opetetaan kulkemaan hengellisten tulien läpi. Jumalan opettaa sinua seisomaan Hänen Sanansa päällä ja vaeltamaan uskossa, ei enää ryömimään kuin vauva.
”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi"(Ef.5:1- 2).
Hengellisen kasvumme alku on kuin lapsen kävelemään opettelemista. On ihmeellistä ja jännittävää, kun vauva ottaa ensimmäiset askelensa. Isä ja äiti hymyilevät kehottaen: ”Tule meidän luoksemme, pystyt siihen!” Haparoivin jaloin hän ottaa kaksi askelta, kolme askelta ja menee nurin. Heti paikalla hänet nostetaan maasta ja häntä kehutaan. Sisarukset rohkaisevat häntä: ”Hyvä poika”. Hän on kaikkien huomion kohteena ja lopulta, kun hän kävelee huoneen poikki, kaikki hurraavat. Mikä tunnekokemus se onkaan hänelle!
Pian vauva ei olekaan enää huomion kohteena. Kun hän pyllähtää nurin, hän nousee itse ylös ja kävelee kaikkialla talossa ja saa aikaan sotkua. Hän kaataa kukkaruukkuja, raahaa kaapista patoja ja kattiloita, repii vaatekaapista vaatteita. Häntä ojennetaan sen tähden. Yhtäkkiä mikään ei olekaan enää hänestä niin jännittävää. Hänen ensi askeleensa olivat naurun ja ilon säestämiä, mutta nyt kävely ei olekaan niin erityistä tai tunteellista.
Sinun hengellinen kasvusi on samanlaista. Kun olit vauva Herrassa, tunsit Jumalan antavan sinulle erityistä huomiota. Joka kerta, kun kaaduit, Hän nosti sinut ylös. Kuitenkin Paavali kirjoittaa, ettei sinun pidä pysyä lapsena ikuisesti. Niin kuin pikkulasta opetetaan, ettei kadulle saa mennä, sinuakin opetetaan kulkemaan hengellisten tulien läpi. Jumalan opettaa sinua seisomaan Hänen Sanansa päällä ja vaeltamaan uskossa, ei enää ryömimään kuin vauva.
”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi"(Ef.5:1- 2).