UNOHDA NUO ASIAT
Saatana on kampittanut monia uskovia vakuuttamalla, että he ovat kadottaneet jotakin Herrassa. Tosiasia on, että on kauhea synti epäillä Jumalan rakkautta sinua kohtaan ja tuomita asemasi Kristuksessa väärin omien tunteittesi kautta. Jokapäiväinen asemasi Jeesuksen kanssa ei ole riippuvainen innostasi, kyyneleistäsi tai hartaudestasi. Se lepää vain uskossa.
Kuvittele, kuinka kadotettu olisit, jos pelastuksesi oikeasti riippuisi tunteistasi. Paavali kehottaa meitä: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin”(Fil.3:13). Sinun ei koskaan pidä luottaa menneisiin tunnekokemuksiisi. Tänä päivänä tärkeää on luottamus. Luotatko Hänen lupauksiinsa sinulle? Oletko valmis osaksi Hänen jumalallista luonnoaan todella raamatullisesti, ei vain tunnematkoihin tai ulkonaisiin todisteisiin, vaan heittäytymällä Hänen kirkkaisiin lupauksiinsa?
”Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”(2 Piet.1:4). Pietari tekee aivan selväksi: Me saamme Kristuksen luonnon ottamalla vastaan Jumalan liiton lupaukset, ei millään muulla muotoa.
Eräs pastori kerran kerskui minulle: ”Olen vihdoin saanut takaisin nuoruuteni uskon. Rukoilen enemmän, ja Raamattu on minulle jälleen ruokaa. Jumala antaa minulle tulen hehkuvia saarnoja seurakunnalleni, ja olen saanut takaisin rakkauden kadotettuja kohtaan. Koen uudistuneen”. Muutama kuukausi myöhemmin sama mies oli jälleen aivan maassa.
Jumala tuo elämäämme uudistusta ja tuoretta voitelua. Se ei ole kuitenkaan ravintoa, jolla me eläisimme. Meidän tulee elää jatkuvasti uskossa Hänen liittonsa lupauksiin. Hänen Sanansa on muuttumaton. Mitä ikinä meidän kokemuksemme onkin, Herramme pitää meille antamansa lupaukset: “Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen”(Juud.1:24).
Kuvittele, kuinka kadotettu olisit, jos pelastuksesi oikeasti riippuisi tunteistasi. Paavali kehottaa meitä: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin”(Fil.3:13). Sinun ei koskaan pidä luottaa menneisiin tunnekokemuksiisi. Tänä päivänä tärkeää on luottamus. Luotatko Hänen lupauksiinsa sinulle? Oletko valmis osaksi Hänen jumalallista luonnoaan todella raamatullisesti, ei vain tunnematkoihin tai ulkonaisiin todisteisiin, vaan heittäytymällä Hänen kirkkaisiin lupauksiinsa?
”Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”(2 Piet.1:4). Pietari tekee aivan selväksi: Me saamme Kristuksen luonnon ottamalla vastaan Jumalan liiton lupaukset, ei millään muulla muotoa.
Eräs pastori kerran kerskui minulle: ”Olen vihdoin saanut takaisin nuoruuteni uskon. Rukoilen enemmän, ja Raamattu on minulle jälleen ruokaa. Jumala antaa minulle tulen hehkuvia saarnoja seurakunnalleni, ja olen saanut takaisin rakkauden kadotettuja kohtaan. Koen uudistuneen”. Muutama kuukausi myöhemmin sama mies oli jälleen aivan maassa.
Jumala tuo elämäämme uudistusta ja tuoretta voitelua. Se ei ole kuitenkaan ravintoa, jolla me eläisimme. Meidän tulee elää jatkuvasti uskossa Hänen liittonsa lupauksiin. Hänen Sanansa on muuttumaton. Mitä ikinä meidän kokemuksemme onkin, Herramme pitää meille antamansa lupaukset: “Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen”(Juud.1:24).