TEENKÖ KAIKEN TARVITTAVAN? by Gary Wilkerson
Toimintansa alussa Jeesuksen maine parantajana ja ihmeiden tekijänä herätti laajaa kiinnostusta ihmisissä. ”Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä" (Joh.6:3, 5).
Raamatuntuntijat arvioivat tämän ihmisjoukon olevan kymmenen ja viidentoista tuhannen välillä. Sellaisen laajan joukon näkeminen rohkaisi opetuslapsia. Se vahvisti, että he seurasivat oikeaa Miestä, ja tapahtuisi vielä paljon lisää suuria asioita. Jeesusta varmaan ilahdutti nähdä heidän riemunsa, koska he oppivat odottamaan Häneltä suuria tekoja.
Kun kansaa kokoontui, opetuslapset joutuivat kohtaamaan hankaluuden: ”Hän (Jeesus) sanoi Filippukselle: ’Mistä ostamme leipää näiden syödä?’ "(Joh.6:5). Tuskin heidän unelmansa oli täyttynyt, kun kova todellisuus iski.
Onko tämä tapahtuma sinulle tuttu? Mieti ensimmäistä suurta tehtävää, joka sinulla oli. Olit hyvin jännittynyt, koska se näytti ensimmäiseltä askeleelta kutsusi täyttymiseen. Muutaman päivän perästä huomasit kuitenkin, ettei pomosi ollutkaan sitä, miltä hän ensin näytti. Sinun piti ahkeroida kovasti työkaverisi kanssa, joka näytti halveksivan sinua. Ajasta työpaikalla tuli paljon suurempi ongelma, kuin sinulle oli kerrottu. Se taas aiheutti sen, että sinulta puuttui aikaa olla perheesi kanssa. Tajusit: ”En ollut kuvitellut sen olevan näin vaikeata”.
Kuvittelen Filippuksen kokeneen juuri saman tuona hetkenä. Hän vastasi hämillään Jeesukselle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän"(Joh.6:7). Se oli valtava määrä rahaa. Jos heillä olisi ollut varaa, ja he olisivat pystyneet huolehtimaan ruoan hankkimisesta, se ei edelleenkään olisi riittänyt niin suuren joukon ruokkimiseen.
Kun luen Filippuksen vastauksen, korvaani kolahtaa sana: ”Ei riittäisi”. Kuinka usein tuo ajatus nousee mieliimme, kun kohtaamme vastuksia? Kuinka usein ajattelemme: ”En ole varma riittääkö sitä minulta. Ei minulla ole varaa ja epäilen myös kykyäni. Olenko tarpeeksi vahva Kristuksessa? Onko minulla tarpeeksi Pyhää Henkeä? Herra, olenko suistumassa radalta?”
Voimme olla varmoja tästä: Jeesus kutsui Filippuksen suureen voittoon sinä päivänä, mutta tämä ei voinut nähdä sitä vielä. Sama pätee myös meihin: Jumala on kutsunut meidät odottamaan suuria vaelluksessamme Hänen kanssaan. Niin, mitä tapahtuu, kun tilanteemme vaatii uskoa? Uskommeko Hänen tekevän tarvittavan ihmeen? Vai suistummeko tieltä omien rajoitustemme takia? Jeesuksen haasteella tässä oli tarkoitus: ”Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä” (Joh.6:6).
Raamatuntuntijat arvioivat tämän ihmisjoukon olevan kymmenen ja viidentoista tuhannen välillä. Sellaisen laajan joukon näkeminen rohkaisi opetuslapsia. Se vahvisti, että he seurasivat oikeaa Miestä, ja tapahtuisi vielä paljon lisää suuria asioita. Jeesusta varmaan ilahdutti nähdä heidän riemunsa, koska he oppivat odottamaan Häneltä suuria tekoja.
Kun kansaa kokoontui, opetuslapset joutuivat kohtaamaan hankaluuden: ”Hän (Jeesus) sanoi Filippukselle: ’Mistä ostamme leipää näiden syödä?’ "(Joh.6:5). Tuskin heidän unelmansa oli täyttynyt, kun kova todellisuus iski.
Onko tämä tapahtuma sinulle tuttu? Mieti ensimmäistä suurta tehtävää, joka sinulla oli. Olit hyvin jännittynyt, koska se näytti ensimmäiseltä askeleelta kutsusi täyttymiseen. Muutaman päivän perästä huomasit kuitenkin, ettei pomosi ollutkaan sitä, miltä hän ensin näytti. Sinun piti ahkeroida kovasti työkaverisi kanssa, joka näytti halveksivan sinua. Ajasta työpaikalla tuli paljon suurempi ongelma, kuin sinulle oli kerrottu. Se taas aiheutti sen, että sinulta puuttui aikaa olla perheesi kanssa. Tajusit: ”En ollut kuvitellut sen olevan näin vaikeata”.
Kuvittelen Filippuksen kokeneen juuri saman tuona hetkenä. Hän vastasi hämillään Jeesukselle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän"(Joh.6:7). Se oli valtava määrä rahaa. Jos heillä olisi ollut varaa, ja he olisivat pystyneet huolehtimaan ruoan hankkimisesta, se ei edelleenkään olisi riittänyt niin suuren joukon ruokkimiseen.
Kun luen Filippuksen vastauksen, korvaani kolahtaa sana: ”Ei riittäisi”. Kuinka usein tuo ajatus nousee mieliimme, kun kohtaamme vastuksia? Kuinka usein ajattelemme: ”En ole varma riittääkö sitä minulta. Ei minulla ole varaa ja epäilen myös kykyäni. Olenko tarpeeksi vahva Kristuksessa? Onko minulla tarpeeksi Pyhää Henkeä? Herra, olenko suistumassa radalta?”
Voimme olla varmoja tästä: Jeesus kutsui Filippuksen suureen voittoon sinä päivänä, mutta tämä ei voinut nähdä sitä vielä. Sama pätee myös meihin: Jumala on kutsunut meidät odottamaan suuria vaelluksessamme Hänen kanssaan. Niin, mitä tapahtuu, kun tilanteemme vaatii uskoa? Uskommeko Hänen tekevän tarvittavan ihmeen? Vai suistummeko tieltä omien rajoitustemme takia? Jeesuksen haasteella tässä oli tarkoitus: ”Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä” (Joh.6:6).