KASVU KRISTUKSESSA
”Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä”(2 Kor.5:7).
Joka päivä teet asioita uudestaan ja uudestaan. Niistä tulee tosi tylsiä ja toistuvia. Esimerkiksi, jokaisena viikonpäivänä sinä nouset ylös samaan aikaan, syöt aamiaisen ja ajat saman reitin toimistollesi. Piipahdat samaan ravintolaan lounaalle, kotimatkalla samaan kahvilaan kahville ja kuuntelet samaa radioasemaa matkalla.
Sama voi olla totta hengellisessä elämässämme. Sunnuntaiaamuna menemme kirkkoon ja istumme samoilla paikoilla. Laulamme samoja virsiä ja lauluja. Jopa rukouksemme saattavat kuulostaa samanlaisilta. Teemme samoja asioita toistamiseen ja kallistumme ajattelemaan: ”En tee yhtään enempää kuin olen aina tehnyt. Luen Raamattua ja rukoilen. Laulan kuorossa. Siihen ei tule mitään muutosta. Olen tehnyt nämä samat asiat vuosikausia enkä kasva ollenkaan”.
Mitä valheita tunteesi kertovatkaan sinulle! Tuollainen ajattelu vie sinulta Jumalan armon. On totta, että kohtaamme loputonta toistoa jokapäiväisessä rutiinissamme. Se on elämää. Kasvun todisteena on se, ettemme ole lakanneet. Antaudumme Jumalan toiminnalle päivä päivältä, viikko viikolta, vuosi vuodelta.
Armossa kasvaminen ei näet tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä Jumalalle jotakin enemmän ja suurempaa. Todellinen kasvu tulee siitä, että asiat tehdään kerta toisensa jälkeen uudelleen, sydän aina vain varmempana siitä, että teemme kaiken Hänelle. Samanlaista kuin ala-asteen kirjoittamisen oppiminen. Sinä alat tekemällä ympyröitä ja viivoja, muodostamalla suuria kirjaimia. Vähän ajan päästä kirjaimet pienenevät ja lähenevät toisiaan. Lopulta osaat laittaa sanoja yhteen ja muodostaa lauseita. Vaikka et olekaan tehnyt samoja toistoja pitkää aikaa, olet kuitenkin kirjoittanut. Koko ajan on tapahtunut tärkeitä asioita.
Olen vakuuttunut siitä, että hengellinen kasvumme tapahtuu enemmän asioiden toistolla kuin hyppimisellä yhdestä seurakunnan toiminnasta toiseen. Tarvitaan enemmän armoa jatkamiseen, kunnes olemme väsyneitä, murtuneita, masentuneita tai sairaita, kuin silloin, kun kaikki on uutta. Saatat luulla itseäsi hengellisesti kuolleeksi, ettet ole menossa minnekään päin Herrassa, mutta epäilemättä sinä enenet Kristuksessa joka päivä.
Joka päivä teet asioita uudestaan ja uudestaan. Niistä tulee tosi tylsiä ja toistuvia. Esimerkiksi, jokaisena viikonpäivänä sinä nouset ylös samaan aikaan, syöt aamiaisen ja ajat saman reitin toimistollesi. Piipahdat samaan ravintolaan lounaalle, kotimatkalla samaan kahvilaan kahville ja kuuntelet samaa radioasemaa matkalla.
Sama voi olla totta hengellisessä elämässämme. Sunnuntaiaamuna menemme kirkkoon ja istumme samoilla paikoilla. Laulamme samoja virsiä ja lauluja. Jopa rukouksemme saattavat kuulostaa samanlaisilta. Teemme samoja asioita toistamiseen ja kallistumme ajattelemaan: ”En tee yhtään enempää kuin olen aina tehnyt. Luen Raamattua ja rukoilen. Laulan kuorossa. Siihen ei tule mitään muutosta. Olen tehnyt nämä samat asiat vuosikausia enkä kasva ollenkaan”.
Mitä valheita tunteesi kertovatkaan sinulle! Tuollainen ajattelu vie sinulta Jumalan armon. On totta, että kohtaamme loputonta toistoa jokapäiväisessä rutiinissamme. Se on elämää. Kasvun todisteena on se, ettemme ole lakanneet. Antaudumme Jumalan toiminnalle päivä päivältä, viikko viikolta, vuosi vuodelta.
Armossa kasvaminen ei näet tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä Jumalalle jotakin enemmän ja suurempaa. Todellinen kasvu tulee siitä, että asiat tehdään kerta toisensa jälkeen uudelleen, sydän aina vain varmempana siitä, että teemme kaiken Hänelle. Samanlaista kuin ala-asteen kirjoittamisen oppiminen. Sinä alat tekemällä ympyröitä ja viivoja, muodostamalla suuria kirjaimia. Vähän ajan päästä kirjaimet pienenevät ja lähenevät toisiaan. Lopulta osaat laittaa sanoja yhteen ja muodostaa lauseita. Vaikka et olekaan tehnyt samoja toistoja pitkää aikaa, olet kuitenkin kirjoittanut. Koko ajan on tapahtunut tärkeitä asioita.
Olen vakuuttunut siitä, että hengellinen kasvumme tapahtuu enemmän asioiden toistolla kuin hyppimisellä yhdestä seurakunnan toiminnasta toiseen. Tarvitaan enemmän armoa jatkamiseen, kunnes olemme väsyneitä, murtuneita, masentuneita tai sairaita, kuin silloin, kun kaikki on uutta. Saatat luulla itseäsi hengellisesti kuolleeksi, ettet ole menossa minnekään päin Herrassa, mutta epäilemättä sinä enenet Kristuksessa joka päivä.