SISÄINEN IHMINEN
Paavali sanoo, että meillä on sisäinen ihminen (ks. Room.7:22). Koritintin seurakunnalle Paavali kertoi: ”Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu”(2 Kor.4:16). Todellakin meissä kaikissa on kaksi ihmistä. On ulkonainen ja sisäinen, salainen ihminen. Ulkonaisen näkevät aina kaikki, mutta salaisen tuntee vain Jumala. Sisäinen ihminen ei näy selvästi. Se asuu siellä, minne kukaan ei voi nähdä, mitä siinä tapahtuu. Pyhä Henki toimii jatkuvasti juuri sisäisessä ihmisessämme, vahvistaen ja valmistaen häntä ottamaan vastaan todellisen hengellisen auktoriteetin.
Paavali kuvailee tätä kaksinaisuutta meissä antamalla esimerkin eräästä naisesta. Tämä nainen on puettu hienoihin vaatteisiin, pitää kampauksensa viimeisen muodin mukaisena ja kantaa kaikenlaisia koruja, sormuksia, rannekoruja, ketjuja. Hän on elävä, hengittävä esimerkki lihan viettelyksistä.
”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis”(1 Piet.3:3-4).
On selvää, että Pietari puhuu tässä luopioseurakunnasta. Tämä seurakunta toimii lihallisesti, perustuu vain ulkonaiseen. Sillä ei ole sisäistä pyhyyttä ja siksi ei myöskään todellista auktoriteettia. Surullista kyllä, monet uskovat mieltyvät tällaiseen seurakuntaan. Heitä kiinnostaa upeat jumalanpalvelukset, joissa ei ole mitään Jumalan todellisesta kirkkaudesta.
Älä nyt ymmärrä väärin: Pietari ei käske kenenkään uskovan naisen heittämään pois meikkilaukkuaan. Paremminkin hän sanoo: ”Jos haluat liikkua hengellisessä auktoriteetissa, lakkaa yrittämästä tehdä vaikutusta toisiin ulkomuotosi perusteella. Sen sijaan keskity salaiseen ihmiseesi. Vain siten voit vastaanottaa Kristuksen auktoriteetin.”
Paavali kuvailee tätä kaksinaisuutta meissä antamalla esimerkin eräästä naisesta. Tämä nainen on puettu hienoihin vaatteisiin, pitää kampauksensa viimeisen muodin mukaisena ja kantaa kaikenlaisia koruja, sormuksia, rannekoruja, ketjuja. Hän on elävä, hengittävä esimerkki lihan viettelyksistä.
”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis”(1 Piet.3:3-4).
On selvää, että Pietari puhuu tässä luopioseurakunnasta. Tämä seurakunta toimii lihallisesti, perustuu vain ulkonaiseen. Sillä ei ole sisäistä pyhyyttä ja siksi ei myöskään todellista auktoriteettia. Surullista kyllä, monet uskovat mieltyvät tällaiseen seurakuntaan. Heitä kiinnostaa upeat jumalanpalvelukset, joissa ei ole mitään Jumalan todellisesta kirkkaudesta.
Älä nyt ymmärrä väärin: Pietari ei käske kenenkään uskovan naisen heittämään pois meikkilaukkuaan. Paremminkin hän sanoo: ”Jos haluat liikkua hengellisessä auktoriteetissa, lakkaa yrittämästä tehdä vaikutusta toisiin ulkomuotosi perusteella. Sen sijaan keskity salaiseen ihmiseesi. Vain siten voit vastaanottaa Kristuksen auktoriteetin.”