HÄNEN RAKKAUTENSA IHMEEELLISYYS
Meidän täytyy ottaa sydämeemme tämä Kristuksen vertauksen sana: ”Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan... eikö sinun olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niin kuin minäkin sinua armahdin?”(Matt.18:32- 33).
Jokaisen uskovan pitäisi kysyä itseltään: ”Annanko veljilleni anteeksi? Siedänkö heidän erilaisuuttaan?” Jos kieltäydyn rakastamasta ja antamasta heille anteeksi, niin kuin minä itse olen saanut, Jeesus nimittää minua ”pahaksi palvelijaksi”.
Älä ymmärrä väärin. Tämä ei tarkoita, että meidän sopii tehdä kompromisseja. Paavali saarnasi armoa rohkeasti, mutta hän silti neuvoi Timoteusta: ”nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella”(2 Tim.4:2). Meidän tulee olla puhtaan opin rohkeita vartijoita.
Meidän ei kuitenkaan sovi käyttää oppia rakentaaksemme muureja keskuuteemme. Sehän oli fariseusten synti. Laki sanoi heille: ”Muista pyhittää lepopäivä”, mutta käsky ei ollut riittävä heidän lihalleen. He lisäsivät omia hätävarjelun liioittelujaan, moninkertaisia sääntöjä ja määräyksiä, jotka antoivat luvan mahdollisimman vähään fyysiseen liikkumiseen Sapattina. Laki sanoi myös: ”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä. Fariseukset rakensivat yhä korkeammat muurit: ”Emme ollenkaan lausu Jumalan nimeä, silloin emme voi tehdä sitä turhaan.”
Mikä olikaan Jeesuksen vertauksen kuninkaan vastaus palvelijansa kiittämättömyyteen? Raamattu sanoo: ”Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa”(Matt.18:34). Kreikan kielestä tämän voisi kääntää: ”viekää hänet pohjimmaiseen tyrmään kidutettavaksi”. Minun mielestäni Jeesus puhuu tässä helvetistä.
Mitä tämä vertaus siis opettaakaan meille? Miten Kristus tiivistää sanomansa opetuslapsilleen, lähimmille seuralaisilleen? ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi" (Matt.18:35).
Kun luen tätä vertausta, minua puistattaa. Se panee minut haluamaan heittäytyä kasvoilleni ja pyytää Jeesusta rakkauden kastetta kanssapalvelijoitani kohtaan. Tässä on rukoukseni ja haastan sinua ottamaan sen omaksi:
”Jumala, anna anteeksi. Minä ärsyynnyn niin helposti toisiin ja aivan liian usein vastaan vihaisena. En kuitenkaan tiedä, missä oma elämäni olisi ilman sinun armoasi ja pitkämielisyyttäsi. Olen ihmeissäni rakkaudestasi. Auta minua ymmärtämään ja ottamaan vastaan rakkautesi täysin. Sitten voin olla kärsivällinen veljilleni, sinun rakkauden ja armon Hengessäsi.”
Jokaisen uskovan pitäisi kysyä itseltään: ”Annanko veljilleni anteeksi? Siedänkö heidän erilaisuuttaan?” Jos kieltäydyn rakastamasta ja antamasta heille anteeksi, niin kuin minä itse olen saanut, Jeesus nimittää minua ”pahaksi palvelijaksi”.
Älä ymmärrä väärin. Tämä ei tarkoita, että meidän sopii tehdä kompromisseja. Paavali saarnasi armoa rohkeasti, mutta hän silti neuvoi Timoteusta: ”nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella”(2 Tim.4:2). Meidän tulee olla puhtaan opin rohkeita vartijoita.
Meidän ei kuitenkaan sovi käyttää oppia rakentaaksemme muureja keskuuteemme. Sehän oli fariseusten synti. Laki sanoi heille: ”Muista pyhittää lepopäivä”, mutta käsky ei ollut riittävä heidän lihalleen. He lisäsivät omia hätävarjelun liioittelujaan, moninkertaisia sääntöjä ja määräyksiä, jotka antoivat luvan mahdollisimman vähään fyysiseen liikkumiseen Sapattina. Laki sanoi myös: ”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä. Fariseukset rakensivat yhä korkeammat muurit: ”Emme ollenkaan lausu Jumalan nimeä, silloin emme voi tehdä sitä turhaan.”
Mikä olikaan Jeesuksen vertauksen kuninkaan vastaus palvelijansa kiittämättömyyteen? Raamattu sanoo: ”Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa”(Matt.18:34). Kreikan kielestä tämän voisi kääntää: ”viekää hänet pohjimmaiseen tyrmään kidutettavaksi”. Minun mielestäni Jeesus puhuu tässä helvetistä.
Mitä tämä vertaus siis opettaakaan meille? Miten Kristus tiivistää sanomansa opetuslapsilleen, lähimmille seuralaisilleen? ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi" (Matt.18:35).
Kun luen tätä vertausta, minua puistattaa. Se panee minut haluamaan heittäytyä kasvoilleni ja pyytää Jeesusta rakkauden kastetta kanssapalvelijoitani kohtaan. Tässä on rukoukseni ja haastan sinua ottamaan sen omaksi:
”Jumala, anna anteeksi. Minä ärsyynnyn niin helposti toisiin ja aivan liian usein vastaan vihaisena. En kuitenkaan tiedä, missä oma elämäni olisi ilman sinun armoasi ja pitkämielisyyttäsi. Olen ihmeissäni rakkaudestasi. Auta minua ymmärtämään ja ottamaan vastaan rakkautesi täysin. Sitten voin olla kärsivällinen veljilleni, sinun rakkauden ja armon Hengessäsi.”