OTA VASTAAN HÄNEN ARMONSA
Jeesus kertoi vertauksen Matteuksen evankeliumin luvussa 18: 23- 35 näyttääkseen meille esimerkin luotettavasta, lahjakkaasta palvelijasta, joka yhtäkkiä osoittautuikin kaikkien velkojien petturiksi. Hän on mies, joka ei ansaitse mitään, täynnä väärää motiivia, ei ollenkaan säälin arvoinen. Kuitenkin hänen isäntänsä antaa hänelle vapaasti anteeksi, niin kuin Jeesus teki sinulle ja minulle.
Haluaisin sanoa tässä muutaman sanan parannuksen teosta. Sitä selitetään usein ”kääntymiseksi ympäri”. Sanotaan, että pitää kääntyä 180 astetta aiemmasta suunnasta. On myös sanottu, että parannusta seuraa Jumalan mielen mukainen murhe.
Uuden Testamentin määritelmä vie meidät pidemmälle kuin Vanhan Testamentin. Parannuksen tekeminen on paljon enemmän kuin vain kääntymistä lihan synneistä, enemmän kuin vain menneisyyden sureminen ja katuminen Herran edessä. Jeesuksen vertauksen mukaan parannus on kääntymistä mielen sairaudesta, joka antaa meidän uskoa, että voimme jotenkin itse sovittaa syntimme.
Tämä sairaus vaivaa miljoonia uskovia. Aina, kun sellaiset uskovat lankeavat syntiin, he ajattelevat: ”Minä voin sovittaa tämän Herran kanssa. Tuon Hänelle totiset kyyneleeni, enemmän rehellistä rukousta, enemmän Raamatun lukemista. Olen päättänyt tehdä sovinnon Hänen kanssaan.” Se on mahdotonta. Tällainen ajattelu johtaa vain yhteen paikkaan: surkeaan epätoivoon. Sellaiset ihmiset taistelevat koko elämänsä ja lankeavat yhä uudelleen. Lopulta he päätyvät väärään paikkaan. He tavoittelevat itse tehtyä, epäaitoa pyhyyttä ja lankeavat omaan valheeseensa.
Kerro minulle, mikä pelasti sinut? Olivatko ne kyyneleesi ja rehellinen anomisesi? Vai oliko se syvä murhe Jumalan murehduttamisesta? Vai oliko se vakava päätöksesi kääntyä synnistä? Ei, se ei ollut mikään näistä. Yksin armo pelasti sinut. Niin kuin vertauksen palvelija et sinäkään ansainnut sitä. Itse asiassa, et ole vieläkään ansainnut sitä, oli vaelluksesi sitten kuinka Jumalan mielen mukainen tahansa.
Tässä on totisen parannuksen kaava: ”Minun pitää panna pois kerta kaikkiaan kaikki ajatukset siitä, että voisin ikinä maksaa Herralle takaisin. En pysty koskaan itse selviytymään Hänen hyvään armoonsa. Siksi, ei mikään yritys tai hyvä teko minun puoleltani voi pyyhkiä pois minun syntiäni. Minun tulee vain hyväksyä Hänen armonsa. Se on ainoa tie pelastukseen ja vapauteen.”
Haluaisin sanoa tässä muutaman sanan parannuksen teosta. Sitä selitetään usein ”kääntymiseksi ympäri”. Sanotaan, että pitää kääntyä 180 astetta aiemmasta suunnasta. On myös sanottu, että parannusta seuraa Jumalan mielen mukainen murhe.
Uuden Testamentin määritelmä vie meidät pidemmälle kuin Vanhan Testamentin. Parannuksen tekeminen on paljon enemmän kuin vain kääntymistä lihan synneistä, enemmän kuin vain menneisyyden sureminen ja katuminen Herran edessä. Jeesuksen vertauksen mukaan parannus on kääntymistä mielen sairaudesta, joka antaa meidän uskoa, että voimme jotenkin itse sovittaa syntimme.
Tämä sairaus vaivaa miljoonia uskovia. Aina, kun sellaiset uskovat lankeavat syntiin, he ajattelevat: ”Minä voin sovittaa tämän Herran kanssa. Tuon Hänelle totiset kyyneleeni, enemmän rehellistä rukousta, enemmän Raamatun lukemista. Olen päättänyt tehdä sovinnon Hänen kanssaan.” Se on mahdotonta. Tällainen ajattelu johtaa vain yhteen paikkaan: surkeaan epätoivoon. Sellaiset ihmiset taistelevat koko elämänsä ja lankeavat yhä uudelleen. Lopulta he päätyvät väärään paikkaan. He tavoittelevat itse tehtyä, epäaitoa pyhyyttä ja lankeavat omaan valheeseensa.
Kerro minulle, mikä pelasti sinut? Olivatko ne kyyneleesi ja rehellinen anomisesi? Vai oliko se syvä murhe Jumalan murehduttamisesta? Vai oliko se vakava päätöksesi kääntyä synnistä? Ei, se ei ollut mikään näistä. Yksin armo pelasti sinut. Niin kuin vertauksen palvelija et sinäkään ansainnut sitä. Itse asiassa, et ole vieläkään ansainnut sitä, oli vaelluksesi sitten kuinka Jumalan mielen mukainen tahansa.
Tässä on totisen parannuksen kaava: ”Minun pitää panna pois kerta kaikkiaan kaikki ajatukset siitä, että voisin ikinä maksaa Herralle takaisin. En pysty koskaan itse selviytymään Hänen hyvään armoonsa. Siksi, ei mikään yritys tai hyvä teko minun puoleltani voi pyyhkiä pois minun syntiäni. Minun tulee vain hyväksyä Hänen armonsa. Se on ainoa tie pelastukseen ja vapauteen.”