KANTAISI RUNSAAMMAN HEDELMÄN by Gary Wilkerson
Jeesus sanoo: “Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän”(Joh.15:2).
Puhdistetaanko ne uskovat, jotka kantavat hedelmää? Useimmat meistä eivät varmaankaan odota sellaista elämältä Jumalan palveluksessa. Syvimmältään meistä jokainen odottaa palkkiota. Eihän kuritus ole reilua?
Se, mitä Jeesus tässä lausuu, on odotuksiemme ja kulttuurimme vastaista. Kun olin nuori, ei useinkaan saanut kiitosta mistään saavutuksesta. Tänä päivänä, jos lapsi ottaa vain osaa johonkin joukkueurheiluun, hän jo saa siitä pokaalin. Älä luule, että olen joku katkera vanha ukko, joka ei koskaan saanut mahdollisuuttaan. Monien vanhempien ihmeellinen tuki lapsilleen puhuttelee minua tänä päivänä. Yhteiskuntamme vain alkaa huomata lellimisen kielteisen vaikutuksen lapsissamme. Heidät opetetaan vihaamaan kuristusta. Kun heitä juhlitaan kaikesta tekemästään, he luulevat tekevänsä aina oikein.
Tämä kuvaa hyvin nykyajan seurakuntaa. Kristittyinä me olemme ehdottoman rakkauden kohteina, mutta vihaamme kuritusta. Kuvatessaan viinipuuta Jeesus sanoo, että meidän Isämme haluaa meidän tuntevan syvempää rakkautta kuin lellivä vanhempi voi antaa. Rakastava Isämme sanoo oikeastaan: ”Niin, te kannatte hyvää hedelmää ja se miellyttää Minua. Haluaisin enentää myös teidän iloanne yltäkylläisestä elämästä. Aion edelleenkin puhdistaa teitä.”
”Hän puhdistaa, että me kantaisimme runsaampaa hedelmää”. Vaimoni ja minä opimme tämän kantapään kautta viime vuonna, kun puutarhurimme alkoi veitsellään poistaa liikoja versoja kasveistamme. Tulimme kotiin eräältä matkalta ja huomasimme, että kaikki vihreä oli vähentynyt olemattomaksi pihassamme. Kaunis puutarhamme näytti kuivettuneelta maisemalta jollakin yksinäisellä planeetalla. Olimme valmiit antamaan puutarhurille potkut.
Kun sitten tuli uusi kevät tänä vuonna, jokainen kasvi oli kaksinkertaistanut kukintonsa. Kaikki oli nyt paljon runsaampaa ja täydempää. Se, mikä oli ennen sotkuista, oli nyt puhdasta ja kaunista, täynnä kukintoja. Jumalan puhdistustyö elämässämme on juuri tällaista. Se ei ole meille helppo paikka, oikeastaan kovin kivuliasta. Eikä se ole somaa, vaan se kantaa hienon hedelmän, jota ei olisi saatu aikaa millään muulla keinolla.
Puhdistetaanko ne uskovat, jotka kantavat hedelmää? Useimmat meistä eivät varmaankaan odota sellaista elämältä Jumalan palveluksessa. Syvimmältään meistä jokainen odottaa palkkiota. Eihän kuritus ole reilua?
Se, mitä Jeesus tässä lausuu, on odotuksiemme ja kulttuurimme vastaista. Kun olin nuori, ei useinkaan saanut kiitosta mistään saavutuksesta. Tänä päivänä, jos lapsi ottaa vain osaa johonkin joukkueurheiluun, hän jo saa siitä pokaalin. Älä luule, että olen joku katkera vanha ukko, joka ei koskaan saanut mahdollisuuttaan. Monien vanhempien ihmeellinen tuki lapsilleen puhuttelee minua tänä päivänä. Yhteiskuntamme vain alkaa huomata lellimisen kielteisen vaikutuksen lapsissamme. Heidät opetetaan vihaamaan kuristusta. Kun heitä juhlitaan kaikesta tekemästään, he luulevat tekevänsä aina oikein.
Tämä kuvaa hyvin nykyajan seurakuntaa. Kristittyinä me olemme ehdottoman rakkauden kohteina, mutta vihaamme kuritusta. Kuvatessaan viinipuuta Jeesus sanoo, että meidän Isämme haluaa meidän tuntevan syvempää rakkautta kuin lellivä vanhempi voi antaa. Rakastava Isämme sanoo oikeastaan: ”Niin, te kannatte hyvää hedelmää ja se miellyttää Minua. Haluaisin enentää myös teidän iloanne yltäkylläisestä elämästä. Aion edelleenkin puhdistaa teitä.”
”Hän puhdistaa, että me kantaisimme runsaampaa hedelmää”. Vaimoni ja minä opimme tämän kantapään kautta viime vuonna, kun puutarhurimme alkoi veitsellään poistaa liikoja versoja kasveistamme. Tulimme kotiin eräältä matkalta ja huomasimme, että kaikki vihreä oli vähentynyt olemattomaksi pihassamme. Kaunis puutarhamme näytti kuivettuneelta maisemalta jollakin yksinäisellä planeetalla. Olimme valmiit antamaan puutarhurille potkut.
Kun sitten tuli uusi kevät tänä vuonna, jokainen kasvi oli kaksinkertaistanut kukintonsa. Kaikki oli nyt paljon runsaampaa ja täydempää. Se, mikä oli ennen sotkuista, oli nyt puhdasta ja kaunista, täynnä kukintoja. Jumalan puhdistustyö elämässämme on juuri tällaista. Se ei ole meille helppo paikka, oikeastaan kovin kivuliasta. Eikä se ole somaa, vaan se kantaa hienon hedelmän, jota ei olisi saatu aikaa millään muulla keinolla.