HÄN PELASTAA MEIDÄT
Ei edes hurskas, sitoutunut apostoli Paavali ollut immuuni lannistumisen ajoille. Hän kirjoitti korinttolaisille: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin” (2 Kor.1:8).
Kreikankielen sana, jota Paavali käyttää epätoivosta tässä jakeessa, on käännettynä: ”Emme pystyneet tajuamaan sitä, olimme epätoivoisia kuolemaan asti”. Hän sanoo siis: ”Halusimme kuolla, koska emme kyenneet ymmärtämään tapahtumia, joiden läpi olimme menossa. Olimme ahdistuneet yli kestokykymme”.
On vaikea kuvitella näiden sanojen tulevan Paavalilta. Kuka luotti Jumalaan enemmän kuin tämä peloton apostoli? Kuka paastosi ja rukoili enemmän kuin Paavali? Kenen rukouksiin olisi vastattu enemmän? Silti Paavalin kohdallekin osui murheen hetki, jonkalaista hän ei ollut koskaan kokenut. Millainen tila se oli?
Jotkut Raamatun tulkitsijat uskovat, että se oli yhdistelmä koetuksia, niiden joukossa syvä mielen ahdistus. Sen aiheuttivat ne ihmiset, joita Paavali rakasti ja jotka myöhemmin kääntyivät häntä vastaan. Nämä läheiset ystävät eivät ainoastaan torjuneet häntä, vaan levittivät hänestä valheita. He vetivät lokaan hänen nimensä. Lisäksi Paavali joutui alamaihin pahojen sairauksien tähden. Hän koki haaksirikon enemmän kuin yhden kerran, ja häntä vastaan punottiin pahoja salajuonia hänen tappamisekseen. Kaiken kukkuraksi Paavalilla oli suuri huoli monista seurakunnista.
Tämä kaikki olisi näyttänyt liian suurelta taakalta yhden miehen kannettavaksi. Kun lasketaan kaikki yhteen, ne eivät yksin olisi selittäneet sitä syvää epätoivoa, jota Paavali tunsi. Hän kirjoitti: ”Vajosin sellaiseen ahdistukseen, etten uskonut selviäväni siitä hengissä. Ajattelin sen voivan tappaa minut.”
Tietenkin Paavali pelastui siitä. Hän palasi voittajana, mutta hän ei koskaan unohtanut tuota kaameaa epätoivon hetkeä.
”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa”(2 Kor.1:10). Paavali siis sanoi: ”Jumala pelasti meidät ja Hän pelastaa meidät vastakin. Olemme panneet toivomme Häneen ja Hän kyllä pelastaa meidät.”
Kreikankielen sana, jota Paavali käyttää epätoivosta tässä jakeessa, on käännettynä: ”Emme pystyneet tajuamaan sitä, olimme epätoivoisia kuolemaan asti”. Hän sanoo siis: ”Halusimme kuolla, koska emme kyenneet ymmärtämään tapahtumia, joiden läpi olimme menossa. Olimme ahdistuneet yli kestokykymme”.
On vaikea kuvitella näiden sanojen tulevan Paavalilta. Kuka luotti Jumalaan enemmän kuin tämä peloton apostoli? Kuka paastosi ja rukoili enemmän kuin Paavali? Kenen rukouksiin olisi vastattu enemmän? Silti Paavalin kohdallekin osui murheen hetki, jonkalaista hän ei ollut koskaan kokenut. Millainen tila se oli?
Jotkut Raamatun tulkitsijat uskovat, että se oli yhdistelmä koetuksia, niiden joukossa syvä mielen ahdistus. Sen aiheuttivat ne ihmiset, joita Paavali rakasti ja jotka myöhemmin kääntyivät häntä vastaan. Nämä läheiset ystävät eivät ainoastaan torjuneet häntä, vaan levittivät hänestä valheita. He vetivät lokaan hänen nimensä. Lisäksi Paavali joutui alamaihin pahojen sairauksien tähden. Hän koki haaksirikon enemmän kuin yhden kerran, ja häntä vastaan punottiin pahoja salajuonia hänen tappamisekseen. Kaiken kukkuraksi Paavalilla oli suuri huoli monista seurakunnista.
Tämä kaikki olisi näyttänyt liian suurelta taakalta yhden miehen kannettavaksi. Kun lasketaan kaikki yhteen, ne eivät yksin olisi selittäneet sitä syvää epätoivoa, jota Paavali tunsi. Hän kirjoitti: ”Vajosin sellaiseen ahdistukseen, etten uskonut selviäväni siitä hengissä. Ajattelin sen voivan tappaa minut.”
Tietenkin Paavali pelastui siitä. Hän palasi voittajana, mutta hän ei koskaan unohtanut tuota kaameaa epätoivon hetkeä.
”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa”(2 Kor.1:10). Paavali siis sanoi: ”Jumala pelasti meidät ja Hän pelastaa meidät vastakin. Olemme panneet toivomme Häneen ja Hän kyllä pelastaa meidät.”