HERRA KUULEE RUKOUKSEMME
Oletko koskaan kokenut masennusta? Oletko koskaan ollut niin huolissasi ja hämmentynyt, että vietit unettomia öitä? Onko sinulla ollut aikoja, jolloin tunsit kiusausta luopua yrityksestä ja koit, että olit totaalisen epäonnistunut elämässäsi?
En puhu nyt fyysisestä tilasta. En viittaa niihin, jolla on jokin kemiallinen epätasapaino ja mielisairaus. Puhun uskovasta, joka silloin tällöin joutuu taistelemaan ulkoapäin iskevää masennusta vastaan. Heidän tilansa ei usein johdu yhdestä, vaan monista syistä. Joskus heitä lyödään joka puolelta, kunnes ovat niin hakattuja, etteivät näe epätoivonsa tuolle puolen.
Jos tunnet samaistuvasi tähän, silloin psalmi 77 on kirjoitettu sinua varten. Sen tarkoitus on osoittaa tie ulos masennuksesta ja pelosta. Tämän psalmin kirjoitti Aasaf -niminen mies, leeviläinen, israelilaisesta pappissuvusta. Aasaf oli laulaja ja palveli Daavidin asettamana kuoronjohtajana. Hän kirjoitti yksitoista psalmia ja ne ovat niin täynnä hurskaita neuvoja Jumalan kansalle, että minä nimittäisin tätä miestä maallikkosaarnaajaksi.
Aasaf kirjoitti psalmin 77 sen jälkeen, kun hän vaipui hirvittävään masennukseen. Hänen tilansa kävi niin pahaksi, että hän luuli olevansa lohdutuksen ulottumissa: ”Minun sieluni ei lohdutuksesta huoli”(Ps.77:2). Tämä hurskas mies oli sellaisessa epätoivossa, etteivät kenenkään mitkään sanat saaneet häntä pois ahdistuksesta. Aasaf itse ei pystynyt edes puhumaan: ”Minä olen niin levoton, etten voi puhua”(Ps.77:4).
Silti Aasaf rukoili. Me näemme sen tässä samassa psalmissa, kun hän todistaa: ”Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan… että hän minua kuulisi”(Ps.77:1).
Olen varma, että Aasaf oli kuullut hyvin samanlaisen todistuksen Daavidilta psalmissa 34: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa”(Ps.34:15). Daavid sanoo aiemmin tässä psalmissa: ”Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni …Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa”(Ps.34:4, 6).
En puhu nyt fyysisestä tilasta. En viittaa niihin, jolla on jokin kemiallinen epätasapaino ja mielisairaus. Puhun uskovasta, joka silloin tällöin joutuu taistelemaan ulkoapäin iskevää masennusta vastaan. Heidän tilansa ei usein johdu yhdestä, vaan monista syistä. Joskus heitä lyödään joka puolelta, kunnes ovat niin hakattuja, etteivät näe epätoivonsa tuolle puolen.
Jos tunnet samaistuvasi tähän, silloin psalmi 77 on kirjoitettu sinua varten. Sen tarkoitus on osoittaa tie ulos masennuksesta ja pelosta. Tämän psalmin kirjoitti Aasaf -niminen mies, leeviläinen, israelilaisesta pappissuvusta. Aasaf oli laulaja ja palveli Daavidin asettamana kuoronjohtajana. Hän kirjoitti yksitoista psalmia ja ne ovat niin täynnä hurskaita neuvoja Jumalan kansalle, että minä nimittäisin tätä miestä maallikkosaarnaajaksi.
Aasaf kirjoitti psalmin 77 sen jälkeen, kun hän vaipui hirvittävään masennukseen. Hänen tilansa kävi niin pahaksi, että hän luuli olevansa lohdutuksen ulottumissa: ”Minun sieluni ei lohdutuksesta huoli”(Ps.77:2). Tämä hurskas mies oli sellaisessa epätoivossa, etteivät kenenkään mitkään sanat saaneet häntä pois ahdistuksesta. Aasaf itse ei pystynyt edes puhumaan: ”Minä olen niin levoton, etten voi puhua”(Ps.77:4).
Silti Aasaf rukoili. Me näemme sen tässä samassa psalmissa, kun hän todistaa: ”Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan… että hän minua kuulisi”(Ps.77:1).
Olen varma, että Aasaf oli kuullut hyvin samanlaisen todistuksen Daavidilta psalmissa 34: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa”(Ps.34:15). Daavid sanoo aiemmin tässä psalmissa: ”Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni …Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa”(Ps.34:4, 6).