EGYPTI HEIDÄN MIELESSÄÄN by Gary Wilkerson
Nehemia oli Israelille paimen, kuningas, pappi, johtaja ja uudistaja, joka oli vienyt kansansa takaisin Jerusalemiin. Siellä he alkoivat korjata sortuneita muureja. Nehemia lähti Persiaan kuningasta tapaamaan. Palattuaan hän sanoi: ”Siihen aikaan minä näin…” (Neh 13:15).
Kun Nehemia palasi kaupunkiin, hän näki Israelin kansan tekevän aivan samoja tekoja kuin heidän isänsäkin olivat tehneet. Ne juuri olivat vieneet heidät pakkosiirtolaisuuteen ja orjuuteen. He olivat nyt päässeet vapaiksi rakentamaan kotikaupunkiaan uudelleen. Kuitenkin he alkoivat harjoittaa samoja asioita, jotka olivat aiheuttaneet muurien tuhoutumisen. Oliko siinä mitään järkeä? Kun rakensivat uudelleen, he tekivät samanlaisia syntejä kuin ne, jotka olivat saaneet muurit sortumaan.
Yhdellä kädellä he korjasivat kaupunkia ja toisella tuhosivat sitä. Yhdellä kädellä he rakensivat elämäänsä, toisella kädellä tuhosivat sitä.
Näin monet tekevät tänäänkin. Yhdellä kädellä tulemme alttarille ja rukoilemme Jeesusta, toisella kädellä teemme samoja vanhoja syntejä. Yhdellä kädellä rukoilemme, luemme Raamattua ja menemme kirkkoon, toisella kädellä menemme baareihin ja huvipaikkoihin. Katsomme edelleen pornoa tietokoneelta, teemme edelleen kompromisseja. Yhdellä kädellä kirkastamme Jumalaa, toisella kädellä elämme maailman tavalla.
Israelilaiset palasivat vanhoihin kaavoihinsa. He rakensivat jotakin uutta, mutta vanha oli vielä jäljellä heissä. On sanottu, että Israelin kansa pääsi Mooseksen johdolla pois Egyptistä, mutta Egypti oli edelleen heidän sisimmässään(ks. Ap.t.7:39). Jotkut meistä pääsevät eroon maailmasta, mutta maailma on edelleen meidän sisimmässämme.
Jumala tahtoo meidän tulevan nöyrtymisen ja katumuksen paikalle. Hän tahtoo meidän vaeltavan jatkuvasti voitossa, voittaen vihollisen aina!
Kun Nehemia palasi kaupunkiin, hän näki Israelin kansan tekevän aivan samoja tekoja kuin heidän isänsäkin olivat tehneet. Ne juuri olivat vieneet heidät pakkosiirtolaisuuteen ja orjuuteen. He olivat nyt päässeet vapaiksi rakentamaan kotikaupunkiaan uudelleen. Kuitenkin he alkoivat harjoittaa samoja asioita, jotka olivat aiheuttaneet muurien tuhoutumisen. Oliko siinä mitään järkeä? Kun rakensivat uudelleen, he tekivät samanlaisia syntejä kuin ne, jotka olivat saaneet muurit sortumaan.
Yhdellä kädellä he korjasivat kaupunkia ja toisella tuhosivat sitä. Yhdellä kädellä he rakensivat elämäänsä, toisella kädellä tuhosivat sitä.
Näin monet tekevät tänäänkin. Yhdellä kädellä tulemme alttarille ja rukoilemme Jeesusta, toisella kädellä teemme samoja vanhoja syntejä. Yhdellä kädellä rukoilemme, luemme Raamattua ja menemme kirkkoon, toisella kädellä menemme baareihin ja huvipaikkoihin. Katsomme edelleen pornoa tietokoneelta, teemme edelleen kompromisseja. Yhdellä kädellä kirkastamme Jumalaa, toisella kädellä elämme maailman tavalla.
Israelilaiset palasivat vanhoihin kaavoihinsa. He rakensivat jotakin uutta, mutta vanha oli vielä jäljellä heissä. On sanottu, että Israelin kansa pääsi Mooseksen johdolla pois Egyptistä, mutta Egypti oli edelleen heidän sisimmässään(ks. Ap.t.7:39). Jotkut meistä pääsevät eroon maailmasta, mutta maailma on edelleen meidän sisimmässämme.
Jumala tahtoo meidän tulevan nöyrtymisen ja katumuksen paikalle. Hän tahtoo meidän vaeltavan jatkuvasti voitossa, voittaen vihollisen aina!