ONKO RAKKAUTESI ELOSSA?

Jos voit vaeltaa jokapäiväistä elämääsi kohdaten kaikenlaisia keskeytyksiä ja vaatimuksia, ja silti vietät ainoastaan kymmenen minuuttia Jumalan läsnäolossa, rakkautesi on kuolemaisillaan.

Mieti sitä: Jos rakastat jotakuta erityisesti ennen muita, varmistat, että rakkautesi kohde tuntee olevansa sinulle maailman tärkein. Kaikki muu on valjua hänelle.

Etkö rakastanutkin puolisoasi juuri näin alussa, kun vielä seurustelitte? Jos hän soitti, kun sinulla oli kiire, jätit kaiken silleen voidaksesi jutella hänen kanssaan. Jos joku tunkeutui seuraanne, kun olitte kahden kesken, sinä pahastuit. Kaikki muu oli toisella sijalla, kun sinä pyrit rakentamaan teidän keskinäistä rakkauttanne.

Monet uskovat elävät tänä päivänä viikkokausia, jopa kuukausia viettämättä ”laatuaikaa” Jeesuksen kanssa. Kuinka he voivat rakastaa Jeesusta kokosydämisesti, kun laiminlyövät häntä päivät pääksytysten?

Salomon Korkeassa veisussa morsian ei voinut nukkua, koska ”… rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan”(Kork.v.5:6). Nainen nousi keskellä yötä sanoen: ”... sieluni oli vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut” (sama jae). Niin hän kiireesti lähtee kaduille etsimään joka puolelta, mihin hänen rakkaansa on mennyt kysellen vastaan tulijoilta: ”Oletteko nähnyt minun rakastani?”

Miksi asia oli niin tärkeä hänelle? Koska, hän sanoi: ”Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni"(jae 16). ”… minä olen rakkaudesta sairas"( jae 8). Hän ei voinut olla ilman rakastaan.

Miltä Jeesuksesta tuntuu, kun hän kattaa pöydän ja odottaa innokkaasti meitä seuraansa, mutta meitä ei näy, ei kuulu? Raamattu nimittää meitä hänen morsiamekseen, hänen rakkaakseen, hänen ainoaksi rakkaudekseen. Se sanoo, että meidät luotiin hänen yhteyteensä. Millaiselta Jeesuksesta mahtaakaan tuntua, kun me lyömme häntä laimin jatkuvasti, panemme muut hänen edelleen?