KOHDISTETTU USKO
Jeesus rukoili Isäänsä: “Kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä”(Joh.17:10). ”Että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä"(Joh.17:26).
Jeesus tekee tämän aivan selväksi: Kun me olemme yhtä hänen kanssaan, me saamme Isältä samaa rakkautta, kuin hänelläkin on. Jumala iloitsee meistä yhtä paljon kuin omasta Pojastaan.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on meidän Isämme, aivan kuten hän on Kristuksen Isä. Jeesus todisti: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö"(Joh 20:17).
Niin. Kuinka kovaa ponnistelet miellyttääksesi Jumalaa? Onko sinulla aikoja, jolloin tunnet miellyttäväsi häntä? Onko sinulla myös aikoja, jolloin tunnet, että et ole hänelle mieleen?
Rakas lukija, sinun pitää laittaa tosiasiat tunteitten edelle. Tosiasia on, että Jumalan mielisuosio sinua kohtaa ei riipu ponnisteluistasi, innostasi, hyvästä tarkoituksesta tai tekemisestä. Ei, Kaikki riippuu vain uskostasi.
Uskon, että Jumala haluaa meillä olevan ”kohdistetun uskon”, joka sanoo: ”Kaikki uskosi voi olla kohdistettuna periaatteeseen, että sinun tulee olla Kristuksessa, jos haluat seistä pyhänä Jumalan edessä.”
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa meitä: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta”(Heb.3:12). Tässä on kysymys uskosta! Kun joudumme pois sen opin piiristä, että Jumala hyväksyy meidät Kristuksen kautta, me käännymme takaisin lakiin, lihallisuuteen ja hengelliseen orjuuteen!
”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa”(Heb.4:3,10). Raamattu selventää: Lepo on osoitus uskosta.
Ainoa tapa saattaa ponnisteleva, hikoileva, huolestunut sielusi lepoon, on vakuuttua siitä, että ”olen Kristuksessa ja Jumalan hyväksymä. Hän iloitsee minusta, on mielialani sitten mikä hyvänsä. Ei väliä sillä, miltä minusta tuntuu. Tiedän asemani Kristuksessa, että minut on asetettu hänen kanssaan taivaallisiin!”
Jeesus tekee tämän aivan selväksi: Kun me olemme yhtä hänen kanssaan, me saamme Isältä samaa rakkautta, kuin hänelläkin on. Jumala iloitsee meistä yhtä paljon kuin omasta Pojastaan.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on meidän Isämme, aivan kuten hän on Kristuksen Isä. Jeesus todisti: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö"(Joh 20:17).
Niin. Kuinka kovaa ponnistelet miellyttääksesi Jumalaa? Onko sinulla aikoja, jolloin tunnet miellyttäväsi häntä? Onko sinulla myös aikoja, jolloin tunnet, että et ole hänelle mieleen?
Rakas lukija, sinun pitää laittaa tosiasiat tunteitten edelle. Tosiasia on, että Jumalan mielisuosio sinua kohtaa ei riipu ponnisteluistasi, innostasi, hyvästä tarkoituksesta tai tekemisestä. Ei, Kaikki riippuu vain uskostasi.
Uskon, että Jumala haluaa meillä olevan ”kohdistetun uskon”, joka sanoo: ”Kaikki uskosi voi olla kohdistettuna periaatteeseen, että sinun tulee olla Kristuksessa, jos haluat seistä pyhänä Jumalan edessä.”
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa meitä: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta”(Heb.3:12). Tässä on kysymys uskosta! Kun joudumme pois sen opin piiristä, että Jumala hyväksyy meidät Kristuksen kautta, me käännymme takaisin lakiin, lihallisuuteen ja hengelliseen orjuuteen!
”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa”(Heb.4:3,10). Raamattu selventää: Lepo on osoitus uskosta.
Ainoa tapa saattaa ponnisteleva, hikoileva, huolestunut sielusi lepoon, on vakuuttua siitä, että ”olen Kristuksessa ja Jumalan hyväksymä. Hän iloitsee minusta, on mielialani sitten mikä hyvänsä. Ei väliä sillä, miltä minusta tuntuu. Tiedän asemani Kristuksessa, että minut on asetettu hänen kanssaan taivaallisiin!”