JEESUS-ILO
Siellä, missä Jumalan Sanaa kunnioitetaan, tuloksena on aidon ”Jeesus-ilon” vuodatus.
Nehemia ja Esra sanoivat niille, jotka olivat palanneet Jerusalemiin: ”Te olette olleet innoissanne Jumalan Sanasta, olette isonneet sitä, rakastaneet sitä, antaneet sen toimia sydämissänne. Olette tehneet parannusta, itkeneet ja surreet, ja Jumala on mielistynyt teihin. Nyt on riemuitsemisen aika. Ottakaa esille nenäliinanne ja pyyhkikää pois kyyneleenne. Nyt on aika suurelle ilolle ja juhlariemulle”(ks. Neh.8:9- 10).
Herran kirkkaus lankesi Israelin ylle ja ihmiset viettivät seuraavat seitsemän päivää iloiten: ”Ja kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa; sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu”(Neh.8:12).
Heprean juhlariemua tarkoittava sana merkitsee ”ilo, hauskuus, riemu, onnellisuus”. Sellainen juhlinta ei ole vain hyvän olon tuntemista, vaan sisäistä iloa, syvää onnen tilaa. Sen ilmeneminen saattaa näyttää erilaiselta itse kussakin, koska sellainen ilo tapahtuu syvällä sisimmässämme. Kaikki ympärillämme ymmärtävät sen ilonlähteen tulevan taivaasta.
Aina kun Israel kääntyi syntiin ja epäjumalanpalvontaan, Herra otti heiltä pois juhlariemun: ”Minä hävitän heidän keskuudestaan riemun ja ilon huudon… Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi”(Jer.25:10 - 11).
Joskus Israel yritti esittää väärää iloa peitelläkseen syntiään. Me näemme tämän tapahtuvan tänä päivänä monissa seurakunnissa. Me näemme laulua, tanssia, ilmestyksiä, kovaäänistä ylistystä, mutta ne, jotka rakastavat Jumalan Sanaa, huomaavat eron oikean ja teeskennellyn ilon välillä.
Saatat muistaa, kuinka Israel huusi, kun he tanssivat kultaisen vasikan ympärillä. Kun Joosua kuuli äänen, hän sanoi: "Sotahuuto kuuluu leiristä"(2 Moos.32:17). Mooses vastasi hänelle: ”Se ei ole voittajien huutoa, eikä se ole voitettujen huutoa; minä kuulen laulua"(2 Moos.32:18). Mooses tarkoitti sanoa: ”Se on vielä siteissä olevan kansan huutoa. He eivät ole päässeet synnin isännäksi.” Kullasta oli tullut Israelin jumala. Se sai aikaan tämän huudon kansan huulilta. Se oli silti väärän ilon huutoa, ääntä, jossa oli merkkejä tuomion odotuksesta.
Nehemia ja Esra sanoivat niille, jotka olivat palanneet Jerusalemiin: ”Te olette olleet innoissanne Jumalan Sanasta, olette isonneet sitä, rakastaneet sitä, antaneet sen toimia sydämissänne. Olette tehneet parannusta, itkeneet ja surreet, ja Jumala on mielistynyt teihin. Nyt on riemuitsemisen aika. Ottakaa esille nenäliinanne ja pyyhkikää pois kyyneleenne. Nyt on aika suurelle ilolle ja juhlariemulle”(ks. Neh.8:9- 10).
Herran kirkkaus lankesi Israelin ylle ja ihmiset viettivät seuraavat seitsemän päivää iloiten: ”Ja kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa; sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu”(Neh.8:12).
Heprean juhlariemua tarkoittava sana merkitsee ”ilo, hauskuus, riemu, onnellisuus”. Sellainen juhlinta ei ole vain hyvän olon tuntemista, vaan sisäistä iloa, syvää onnen tilaa. Sen ilmeneminen saattaa näyttää erilaiselta itse kussakin, koska sellainen ilo tapahtuu syvällä sisimmässämme. Kaikki ympärillämme ymmärtävät sen ilonlähteen tulevan taivaasta.
Aina kun Israel kääntyi syntiin ja epäjumalanpalvontaan, Herra otti heiltä pois juhlariemun: ”Minä hävitän heidän keskuudestaan riemun ja ilon huudon… Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi”(Jer.25:10 - 11).
Joskus Israel yritti esittää väärää iloa peitelläkseen syntiään. Me näemme tämän tapahtuvan tänä päivänä monissa seurakunnissa. Me näemme laulua, tanssia, ilmestyksiä, kovaäänistä ylistystä, mutta ne, jotka rakastavat Jumalan Sanaa, huomaavat eron oikean ja teeskennellyn ilon välillä.
Saatat muistaa, kuinka Israel huusi, kun he tanssivat kultaisen vasikan ympärillä. Kun Joosua kuuli äänen, hän sanoi: "Sotahuuto kuuluu leiristä"(2 Moos.32:17). Mooses vastasi hänelle: ”Se ei ole voittajien huutoa, eikä se ole voitettujen huutoa; minä kuulen laulua"(2 Moos.32:18). Mooses tarkoitti sanoa: ”Se on vielä siteissä olevan kansan huutoa. He eivät ole päässeet synnin isännäksi.” Kullasta oli tullut Israelin jumala. Se sai aikaan tämän huudon kansan huulilta. Se oli silti väärän ilon huutoa, ääntä, jossa oli merkkejä tuomion odotuksesta.