RUKOILEMATTOMAT KRISTITYT
Rukoilemattomat uskovat eivät tajua, missä vaarassa he ovat. Saatat vastustaa tätä: ”Mitä sitten, jos jotkut uskovat eivät rukoile? Ovathan he edelleen uskovia, verellä pestyjä, anteeksisaaneita ja menossa taivaaseen. Mikä vaara on pienessä pensistymisessä?”
Uskon, että meidän taivaallinen Isämme tajuaa, että me elämme kiireisessä ajassa, jossa niin monet asiat vaativat meidän aikaamme ja voimaamme. Uskovat sotkeutuvat kiireeseen ja toimintaan yhtä paljon kuin kuka muu hyvänsä. En usko Jumalan kuitenkaan suhtautuvan kevyesti siihen, että me hylkäämme pääsyn Hänen luokseen, koska se maksoi Hänen Poikansa hengen.
Jumala on tehnyt Kristuksesta meidän vahvan tornimme. Vain ne, jotka ”juoksevat siihen”, ovat turvassa (ks. San.18:10). Jos et mene sisään, sitten olet oven ulkopuolella. Seisot siellä, missä Israel seisoi, mutta Jumala ei tule enää ketään vastaan ovelle. Kaikki tarpeemme ovat sisäpuolella: syntien anteeksiantamus, armo oikeaan aikaan, voittovoima.
Mieti, miltä Isästä ja Pojasta tuntuu, kun hylkäämme heidät. Kuvittelen seuraavan keskustelun olevan käynnissä heidän välillään:
”Poikani, sinua lyötiin, pilkattiin, sinut ristiinnaulittiin, haudattiin. Se tuotti minulle kipua niin, että suljin silmäni sen nähdessäni. Kuitenkin sinä täytit iankaikkisen liiton. Sinä valmistit hyväksynnän ja pääsyn kaikille, jotka luottavat Sinuun. Sinun tähtesi viimeisten päivien ihmiset voivat tulla Minun luokseni. He kasvavat vahvoiksi Minun voimastani. He varastoivat uskoa paholaista vastaan. Hän yrittää kiusata heitä ja koetella heitä juuri silloin.
Missä ovatkaan meidän rakkaat lapsemme? Maanantai kuluu, eikä heitä näy. Tiistai saapuu, mutta edelleenkään ei kukaan lapsista. Keskiviikko tulee ilman, että heitä näkyy. Torstai, perjantai ja lauantai kuluvat, emmekä me edelleenkään näe heitä. Vain Sunnuntaina he lähestyvät meitä, kun ovat kirkossa. Miksi he eivät tule? Eivätkö he rakasta meitä?”
Jumala kysyi samaa Adamilta, kun tämä piiloutui Herran kasvoista Eedenin puutarhassa: ”Missä olet?" (1 Moos.3:9). Herra tiesi koko ajan, missä Adam oli. Hän oikeastaan kysyi Adamilta, miksi tämä oli hyljännyt kumppanuuden ja näytti tälle, että oli vaarallista piiloutua Hänen läsnäolostaan.
Todellakin, uskovat, jotka eivät välitä Isän antamasta pääsystä, päätyvät lopulta ”Sardeen tilaan”. Herra opetti Johannesta: ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1).
Uskon, että meidän taivaallinen Isämme tajuaa, että me elämme kiireisessä ajassa, jossa niin monet asiat vaativat meidän aikaamme ja voimaamme. Uskovat sotkeutuvat kiireeseen ja toimintaan yhtä paljon kuin kuka muu hyvänsä. En usko Jumalan kuitenkaan suhtautuvan kevyesti siihen, että me hylkäämme pääsyn Hänen luokseen, koska se maksoi Hänen Poikansa hengen.
Jumala on tehnyt Kristuksesta meidän vahvan tornimme. Vain ne, jotka ”juoksevat siihen”, ovat turvassa (ks. San.18:10). Jos et mene sisään, sitten olet oven ulkopuolella. Seisot siellä, missä Israel seisoi, mutta Jumala ei tule enää ketään vastaan ovelle. Kaikki tarpeemme ovat sisäpuolella: syntien anteeksiantamus, armo oikeaan aikaan, voittovoima.
Mieti, miltä Isästä ja Pojasta tuntuu, kun hylkäämme heidät. Kuvittelen seuraavan keskustelun olevan käynnissä heidän välillään:
”Poikani, sinua lyötiin, pilkattiin, sinut ristiinnaulittiin, haudattiin. Se tuotti minulle kipua niin, että suljin silmäni sen nähdessäni. Kuitenkin sinä täytit iankaikkisen liiton. Sinä valmistit hyväksynnän ja pääsyn kaikille, jotka luottavat Sinuun. Sinun tähtesi viimeisten päivien ihmiset voivat tulla Minun luokseni. He kasvavat vahvoiksi Minun voimastani. He varastoivat uskoa paholaista vastaan. Hän yrittää kiusata heitä ja koetella heitä juuri silloin.
Missä ovatkaan meidän rakkaat lapsemme? Maanantai kuluu, eikä heitä näy. Tiistai saapuu, mutta edelleenkään ei kukaan lapsista. Keskiviikko tulee ilman, että heitä näkyy. Torstai, perjantai ja lauantai kuluvat, emmekä me edelleenkään näe heitä. Vain Sunnuntaina he lähestyvät meitä, kun ovat kirkossa. Miksi he eivät tule? Eivätkö he rakasta meitä?”
Jumala kysyi samaa Adamilta, kun tämä piiloutui Herran kasvoista Eedenin puutarhassa: ”Missä olet?" (1 Moos.3:9). Herra tiesi koko ajan, missä Adam oli. Hän oikeastaan kysyi Adamilta, miksi tämä oli hyljännyt kumppanuuden ja näytti tälle, että oli vaarallista piiloutua Hänen läsnäolostaan.
Todellakin, uskovat, jotka eivät välitä Isän antamasta pääsystä, päätyvät lopulta ”Sardeen tilaan”. Herra opetti Johannesta: ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1).