JUMALA, JOKA ANTAA USKOLLISESTI
Kun päätämme totella Jumalan Sanaa, antaa Hänen Henkensä paljastaa ja kuolettaa kaiken synnin elämässämme, Herra itse vaikuttaa meissä riemun. ”Jumala oli suuresti ilahuttanut heitä” (Neh 12:43). Uskon, että vuodatettuun siunaukseen kuuluu runsas ilo, keskellä koetustenkin. Herra avaa taivaan ja kastaa meidät ”Jeesus-ilolla”. Silloin huudetaan, riemuitaan ja lauletaan. Ei ole väliä, mitkä olosuhteet ovat.
Nehemia muistutti iloitsevaa Israelia siitä, miten Jumala oli pitänyt heidän esi-isistään huolta erämaassa. Herra oli vuodattanut moninkertaista armoaan heidän ylleen. Hän oli opettanut heitä Henkensä kautta ja johtanut heitä pilven- ja tulenpatsaan avulla. Hän oli tarjonnut heille yliluonnollisesti niin mannaa kuin vettäkin. Ihmeen kautta myöskään heidän vaatteensa eivätkä kenkänsä kuluneet(ks. Neh.9:19- 21).
Miltä tällaiset siunaukset tuntuvat sinusta? Moninkertaista armoa, selvää johdatusta, Jumalan Hengen opetusta, kaikkien fyysisten ja aineellisten tarpeiden antamista. Minusta se kuulostaa ihmeelliseltä. Tosiaan, kaikki nämä siunaukset ovat totta meille, tänäänkin. Herra, suuressa armossaan, on luvannut pitää kansastaan huolen kaikella tavalla.
Silti näemme heitä, jotka edelleen elävät erämaassa, niin kuin Israel eli. Nehemia osoitti, että heidän esi-isänsä olivat kapinoineet Herraa vastaan, jättäen huomioimatta Hänen lakinsa: ”Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät sinun lakisi selkänsä taa …. Sinä kärsit heitä monta vuotta … mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa”(Neh.9:26, 30).
Voit kuvitella sitä kauheaa hengellistä kuolemaa, jonka nämä ihmiset saattoivat päälleen? Neljäkymmentä vuotta oli sapatteja, ilman juhlamieltä tai iloa. Neljäkymmentä vuotta hautajaisia, eikä vielä päästy Luvattuun Maahan. Israelilaiset olivat rikkaita siunauksista, heidän omaisuutensa oli lisääntynyt, ei heillä ollut puutetta mistään, mutta he olivat penseitä hengeltään. Tässä on kuva Jahve Jireh’stä. Jumalasta, joka antaa kansalleen uskollisesti kaikki heidän tarpeensa, vaikka he paatuisivat Hänen Sanalleenkin. Israelilaiset olivat kyllästyneet Jumalan asioihin ja vain tekivät kaiken, koska heidän oli määrä. Armossaan Herra edelleen johti heitä jokapäiväisessä elämässä ja antoi heille heidän tarpeensa. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan päässeet Hänen täyteyteensä. Onko ihme, etteivät heidän vaatteensa ja kenkänsä kuluneet? Eiväthän he liikkuneet minnekään.
Nehemia muistutti iloitsevaa Israelia siitä, miten Jumala oli pitänyt heidän esi-isistään huolta erämaassa. Herra oli vuodattanut moninkertaista armoaan heidän ylleen. Hän oli opettanut heitä Henkensä kautta ja johtanut heitä pilven- ja tulenpatsaan avulla. Hän oli tarjonnut heille yliluonnollisesti niin mannaa kuin vettäkin. Ihmeen kautta myöskään heidän vaatteensa eivätkä kenkänsä kuluneet(ks. Neh.9:19- 21).
Miltä tällaiset siunaukset tuntuvat sinusta? Moninkertaista armoa, selvää johdatusta, Jumalan Hengen opetusta, kaikkien fyysisten ja aineellisten tarpeiden antamista. Minusta se kuulostaa ihmeelliseltä. Tosiaan, kaikki nämä siunaukset ovat totta meille, tänäänkin. Herra, suuressa armossaan, on luvannut pitää kansastaan huolen kaikella tavalla.
Silti näemme heitä, jotka edelleen elävät erämaassa, niin kuin Israel eli. Nehemia osoitti, että heidän esi-isänsä olivat kapinoineet Herraa vastaan, jättäen huomioimatta Hänen lakinsa: ”Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät sinun lakisi selkänsä taa …. Sinä kärsit heitä monta vuotta … mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa”(Neh.9:26, 30).
Voit kuvitella sitä kauheaa hengellistä kuolemaa, jonka nämä ihmiset saattoivat päälleen? Neljäkymmentä vuotta oli sapatteja, ilman juhlamieltä tai iloa. Neljäkymmentä vuotta hautajaisia, eikä vielä päästy Luvattuun Maahan. Israelilaiset olivat rikkaita siunauksista, heidän omaisuutensa oli lisääntynyt, ei heillä ollut puutetta mistään, mutta he olivat penseitä hengeltään. Tässä on kuva Jahve Jireh’stä. Jumalasta, joka antaa kansalleen uskollisesti kaikki heidän tarpeensa, vaikka he paatuisivat Hänen Sanalleenkin. Israelilaiset olivat kyllästyneet Jumalan asioihin ja vain tekivät kaiken, koska heidän oli määrä. Armossaan Herra edelleen johti heitä jokapäiväisessä elämässä ja antoi heille heidän tarpeensa. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan päässeet Hänen täyteyteensä. Onko ihme, etteivät heidän vaatteensa ja kenkänsä kuluneet? Eiväthän he liikkuneet minnekään.