ANTAUTUKAAMME RUKOUKSEEN
Jerusalemin alkuseurakunnassa kreikkalaisia leskiä sorrettiin päivittäisessä ruoanjakelussa. Tietenkin he etsivät apua tilanteeseensa seurakunnan vanhimmilta.
Apostolit kokivat, ettei heidän sopinut laiminlyödä Jumalan sanan tutkimista ja rukoushetkiä vain johtaakseen tätä hallinnollista tehtävää. He kutsuivat koolle seurakunnan vanhimmat ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta”(Ap.t.6:2). Niin asetettiin seitsemän miestä, joista oli ”hyvä todistus” järjestämään seurakunnan käytännön asioita. Sillä aikaa apostolit pyysivät lupaa saada ”pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa" (Ap.t. 6:4).
Tämän järjestelyn seurauksena ”Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa”(Ap.t. 6:7). Seurakunta kasvoi, koska apostolit kieltäytyivät laiminlyömästä varsinaista tehtäväänsä.
Harvat papit tekevät tällaisia ratkaisuja tänä päivänä. Eräs julistaja katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa rukoilla. Olen liian kiireinen. Minulla on liikaa vaatimuksia ajan käytölleni.” Eräs toinen pastori tunnusti minulle: “En ole rukoillut kuukausiin. Minä meditoin ja otan lyhyitä hartauksia satunnaisesti, mutta en pysty pakottamaan itseäni kuriin rukoillakseni.”
En tahdo tuomita ketään ahkeraa, työhönsä antautunutta Jumalan saarnaajaa. Totuus on kuitenkin, että jokainen palvelija seisoo tai kaatuu oman isäntänsä edessä. Monet evankeliumin saarnaajat eivät ole tänä päivänä tietoisia siitä, että heistä on tullut saatanallisen, keskeytyksien salaliiton uhreja. He ovat alati liikkeellä, velvollisuuksien ja yksityiskohtien vyöryn painostamia.
Kiitän Jumalaa siitä, ettemme ole koskaan Saatanan emmekä kenenkään muunkaan juonien armoilla. Voimme paljastaa hänen taktiikkansa, puhua maailmalle uskosta ja pysäyttää Kristuksen nimessä joka ainoan keskeytyksen. Meissä asuvan Jumalan Hengen voimalla me voimme aurata tien Herran porttien luo. Voimme tulla ”uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Heb.4:16). Tätä Herra toivoo meille kaikille.
Apostolit kokivat, ettei heidän sopinut laiminlyödä Jumalan sanan tutkimista ja rukoushetkiä vain johtaakseen tätä hallinnollista tehtävää. He kutsuivat koolle seurakunnan vanhimmat ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta”(Ap.t.6:2). Niin asetettiin seitsemän miestä, joista oli ”hyvä todistus” järjestämään seurakunnan käytännön asioita. Sillä aikaa apostolit pyysivät lupaa saada ”pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa" (Ap.t. 6:4).
Tämän järjestelyn seurauksena ”Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa”(Ap.t. 6:7). Seurakunta kasvoi, koska apostolit kieltäytyivät laiminlyömästä varsinaista tehtäväänsä.
Harvat papit tekevät tällaisia ratkaisuja tänä päivänä. Eräs julistaja katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa rukoilla. Olen liian kiireinen. Minulla on liikaa vaatimuksia ajan käytölleni.” Eräs toinen pastori tunnusti minulle: “En ole rukoillut kuukausiin. Minä meditoin ja otan lyhyitä hartauksia satunnaisesti, mutta en pysty pakottamaan itseäni kuriin rukoillakseni.”
En tahdo tuomita ketään ahkeraa, työhönsä antautunutta Jumalan saarnaajaa. Totuus on kuitenkin, että jokainen palvelija seisoo tai kaatuu oman isäntänsä edessä. Monet evankeliumin saarnaajat eivät ole tänä päivänä tietoisia siitä, että heistä on tullut saatanallisen, keskeytyksien salaliiton uhreja. He ovat alati liikkeellä, velvollisuuksien ja yksityiskohtien vyöryn painostamia.
Kiitän Jumalaa siitä, ettemme ole koskaan Saatanan emmekä kenenkään muunkaan juonien armoilla. Voimme paljastaa hänen taktiikkansa, puhua maailmalle uskosta ja pysäyttää Kristuksen nimessä joka ainoan keskeytyksen. Meissä asuvan Jumalan Hengen voimalla me voimme aurata tien Herran porttien luo. Voimme tulla ”uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”(Heb.4:16). Tätä Herra toivoo meille kaikille.