JUMALAN KANSSA JÄTTILÄISEKSI
”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme”(Ps.62:8).
Sinun tulee pitää päivittäisiä kohtaamisiasi Jumalan kanssa pyhempinä ja tärkeämpinä kuin tapaamisia muiden ihmisten kanssa, olkoot he keitä hyvänsä.
Kuinka noloa taivaassa olevien onkaan seurata, kuinka me uskovat laiminlyömme Jumalamme, Kunnian Kuninkaan majesteettisuuden huomaamisen ja kunnioittamisen. Usein annamme hänen odottaa välinpitämättömyytemme takia. Päälle päätteeksi yhtäkkiä muutamme suunnitelmiamme emmekä kohtaakaan häntä hänen hovissaan. Täysin käsittämätöntä!
Voitko kuvitella, että joku panee koko maailmankaikkeuden Luojan odottamaan ja katselee itse suosikkiohjelmaansa televisiosta? Näin useat meistä kuitenkin tekevät! Vielä pahempaa: emme viitsi vaivautua tulemaan Jumalan läsnäoloon ollenkaan. Emme niinkään unohda tapaamistamme hänen kanssaan, vaan tahallisesti kieltäydymme ilmestymästä hänen eteensä!
Jesaja vaikeroi: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet”(Jes.53:3). Jos sallin keskeytyksen tulla Herran tapaamisen tielle, piilotan häneltä kasvoni enkä pidä häntä siinä arvossa kuin minun kuuluisi.
Totuus on, että on mahdotonta tuhlata aikaa, kun etsimme Jumalaa rukouksessa. Kun mies tai nainen rukoilee salaisessa kammiossaan, hän saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa, vähemmällä kiireellä, ponnistuksella ja hiellä, sen ulkopuolellakin.
Teemme tehokkaimmin työtä Jumalalle polvillamme. Sen sijaan rukoilemattomuus panee meidät juoksemaan umpimähkään, edestakaisin, yrittäen suorittaa suuria. Vain rukoileva uskova tekee kovaa työtä vaikuttaen kuningaskuntiin, tuhoten varustuksia, tehden suuria tekoja ja niiden aikana hänestä tulee Jumalassa suuri jättiläinen.
Sinun tulee pitää päivittäisiä kohtaamisiasi Jumalan kanssa pyhempinä ja tärkeämpinä kuin tapaamisia muiden ihmisten kanssa, olkoot he keitä hyvänsä.
Kuinka noloa taivaassa olevien onkaan seurata, kuinka me uskovat laiminlyömme Jumalamme, Kunnian Kuninkaan majesteettisuuden huomaamisen ja kunnioittamisen. Usein annamme hänen odottaa välinpitämättömyytemme takia. Päälle päätteeksi yhtäkkiä muutamme suunnitelmiamme emmekä kohtaakaan häntä hänen hovissaan. Täysin käsittämätöntä!
Voitko kuvitella, että joku panee koko maailmankaikkeuden Luojan odottamaan ja katselee itse suosikkiohjelmaansa televisiosta? Näin useat meistä kuitenkin tekevät! Vielä pahempaa: emme viitsi vaivautua tulemaan Jumalan läsnäoloon ollenkaan. Emme niinkään unohda tapaamistamme hänen kanssaan, vaan tahallisesti kieltäydymme ilmestymästä hänen eteensä!
Jesaja vaikeroi: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet”(Jes.53:3). Jos sallin keskeytyksen tulla Herran tapaamisen tielle, piilotan häneltä kasvoni enkä pidä häntä siinä arvossa kuin minun kuuluisi.
Totuus on, että on mahdotonta tuhlata aikaa, kun etsimme Jumalaa rukouksessa. Kun mies tai nainen rukoilee salaisessa kammiossaan, hän saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa, vähemmällä kiireellä, ponnistuksella ja hiellä, sen ulkopuolellakin.
Teemme tehokkaimmin työtä Jumalalle polvillamme. Sen sijaan rukoilemattomuus panee meidät juoksemaan umpimähkään, edestakaisin, yrittäen suorittaa suuria. Vain rukoileva uskova tekee kovaa työtä vaikuttaen kuningaskuntiin, tuhoten varustuksia, tehden suuria tekoja ja niiden aikana hänestä tulee Jumalassa suuri jättiläinen.