JOKU SEURAAMAAN MINUA KATSEELLAAN
“Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa”(Ps.73:13).
Aasaf, tämän psalmin kirjoittaja, oli kärsimyksiensä hämmentämä. Siksi hän, vertaillessaan omaa elämäänsä pahojen helppoon elämään, melkein luiskahti täydellisen epäuskon syöveriin. Hän oli valmis syyttämään Jumalaa hylkäämisestä, huomioon ottamattomuudesta. Hän oli hetken valmis keskeyttämään taistelunsa ja luopumaan siitä kokonaan.
Tämä Jumalaa pelkääväinen mies ajatteli varmasti: ”Olen tehnyt oikein ja kestänyt kovia aikoja koko elämäni ajan. Oliko se turhaa? Kaikki ahkeruuteni, ylistykseni, Jumalan sanan tutkimiseni on ollut hyödytöntä, turhaa. Olen tehnyt vain oikein, mutta silti joudun edelleen kärsimään, eikä siinä ole mitään järkeä. Mitä kannattaa jatkaa?”
Rakas lukija, sinun pitää olla varuillasi. Kun tuho tulee, kun sinua koetellaan, kun olet suruissasi, sinun pitää ennen kaikkea suojella sydäntäsi lipsahtamasta.
Et ehkä ole ihan samanlaisessa tilassa kuin Aasaf: kärsimyksissä ja kiusauksissa, mutta saatat tuntea jonkun, jolla on samanlaisia kokemuksia. Yhtäkkinen tuhoisa tapahtuma on kohdannut jumalista sukulaista, ystävää tai seurakunnan jäsentä, jotakuta, josta tiedät, että hän tekee oikein. Olet silloin kysynyt: ”Miksi, Jumala? Kuinka saatoit sallia tämän? Tämä henkilö on niin vanhurskas!”
Aasaf meni temppeliin rukoilemaan. Rakas lukija, kun sinun kärsimys- tai suruaikasi tulee, sinun täytyy mennä salaiseen kammioosi. Vetäydy yksinäisyyteen Jumalan kanssa ja huuda häntä avuksi. Jos tahdot olla Isäsi kanssa yksin, hän antaa sinulle ymmärrystä. Silloin juuri Pyhä Henki puhui Aasafille: ”Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset”(Ps.73:18). Aasaf tajusi: ”En olekaan se, joka liukastuu, pahat liukastuvat. He joutuvat suoraan tuhoon.”
Aasaf alkoi nähdä kokonaisuuden ja riemuitsi: ”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti”(Ps.73:26). Hän saattoi sanoa: ”Oma voimani kyllä pettää, joudun kestämään suurta taistelua, mutta en ole siinä yksin. Minulla on taivaassa rakastava Isä ja hän seuraa minua katseellaan.”
Aasaf, tämän psalmin kirjoittaja, oli kärsimyksiensä hämmentämä. Siksi hän, vertaillessaan omaa elämäänsä pahojen helppoon elämään, melkein luiskahti täydellisen epäuskon syöveriin. Hän oli valmis syyttämään Jumalaa hylkäämisestä, huomioon ottamattomuudesta. Hän oli hetken valmis keskeyttämään taistelunsa ja luopumaan siitä kokonaan.
Tämä Jumalaa pelkääväinen mies ajatteli varmasti: ”Olen tehnyt oikein ja kestänyt kovia aikoja koko elämäni ajan. Oliko se turhaa? Kaikki ahkeruuteni, ylistykseni, Jumalan sanan tutkimiseni on ollut hyödytöntä, turhaa. Olen tehnyt vain oikein, mutta silti joudun edelleen kärsimään, eikä siinä ole mitään järkeä. Mitä kannattaa jatkaa?”
Rakas lukija, sinun pitää olla varuillasi. Kun tuho tulee, kun sinua koetellaan, kun olet suruissasi, sinun pitää ennen kaikkea suojella sydäntäsi lipsahtamasta.
Et ehkä ole ihan samanlaisessa tilassa kuin Aasaf: kärsimyksissä ja kiusauksissa, mutta saatat tuntea jonkun, jolla on samanlaisia kokemuksia. Yhtäkkinen tuhoisa tapahtuma on kohdannut jumalista sukulaista, ystävää tai seurakunnan jäsentä, jotakuta, josta tiedät, että hän tekee oikein. Olet silloin kysynyt: ”Miksi, Jumala? Kuinka saatoit sallia tämän? Tämä henkilö on niin vanhurskas!”
Aasaf meni temppeliin rukoilemaan. Rakas lukija, kun sinun kärsimys- tai suruaikasi tulee, sinun täytyy mennä salaiseen kammioosi. Vetäydy yksinäisyyteen Jumalan kanssa ja huuda häntä avuksi. Jos tahdot olla Isäsi kanssa yksin, hän antaa sinulle ymmärrystä. Silloin juuri Pyhä Henki puhui Aasafille: ”Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset”(Ps.73:18). Aasaf tajusi: ”En olekaan se, joka liukastuu, pahat liukastuvat. He joutuvat suoraan tuhoon.”
Aasaf alkoi nähdä kokonaisuuden ja riemuitsi: ”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti”(Ps.73:26). Hän saattoi sanoa: ”Oma voimani kyllä pettää, joudun kestämään suurta taistelua, mutta en ole siinä yksin. Minulla on taivaassa rakastava Isä ja hän seuraa minua katseellaan.”