YLPEYDEN JA KATEUDEN EPÄJUMALAT
Jokainen, joka pitää kiinni synnistä, ei koskaan ota vastaan totuutta, vaikka kuuleekin sen. Miksi? Koska jokainen synti kuljettaa mukanaan valhetta, joka pitäisi hyväksyä totuutena.
Kun Pyhä Henki haluaa näyttää uskovalle jonkin synnin tai huonon tavan, hän tulee luoksemme uudestaan ja uudestaan rakastavin kehotuksin. Jumalan Henki on herkkä, kärsivällinen, rakastava ja hän odottaa kyllä uskovaa kuuliaisuuteen, ennen kuin tuo kurituksen. Hän vasaroi jatkuvasti tuon henkilön tekemiä kompromisseja rakastavalla puheellaan.
Kun Hengen varoitukset ja huokaukset jäävät kuulematta, ja synti pääsee juurtumaan, rangaistuksena on kuristus ja lopulta tuomio. Jumala sallii kyllä silmien sokeutumisen ja sydämen kovettumisen, kunnes tilanne muuttuu mahdottomaksi. Silloin tapasyntinen alkaa nähdä oman moraalittomuutensa. Loppu viimeksi sydämen kovuus muuttuu läpipääsemättömäksi.
Saulin sydän oli ylpeyden ja kateuden epäjumalien vallassa. Ylpeys kasvoi jatkuvasti tässä miehessä. Se teki hänet kateelliseksi Daavidille ja kenelle hyvänsä, joka vaelsi pyhyydessä. Epäjumalan palvelus voitti hänen sydämensä.
Tässä on epäjumalanpalvelijakuninkaan surullinen todistus. ”Saul vastasi: ’Minä olen suuressa hädässä.… Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa’ "(1 Sam.28:15). Saul saattoi itkeä, etsiä vastausta profeetoilta ja rukoilla itselleen unia, mutta Herra vastasi: ”Ei, Saul, en puhu sinulle enää, koska sydämesi on epäjumalan hallinnassa.”
Jeremian kirjassa kerrotaan, että Efraim joutui Herran ankaran kurituksen alle synnin tähden. Efraim kuitenkin katui, kääntyi pois epäjumalistaan ja murskasi ne palasiksi. Hän todisti: ”Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni”(Jer.31:19).
Ymmärrätkö, mitä Efraim sanoi tässä? Lyhyesti näin: ”Kun sydämessäni oli epäjumalia, menin Herran eteen saadakseni kehotusta. En kuitenkaan saanut sanaa taivaasta. En kuullut mitään Jumalalta, ennen kuin kaduin ja löin epäjumalankuvat pirstaleiksi. Sen jälkeen sain selviä neuvoja.”
Kun Pyhä Henki haluaa näyttää uskovalle jonkin synnin tai huonon tavan, hän tulee luoksemme uudestaan ja uudestaan rakastavin kehotuksin. Jumalan Henki on herkkä, kärsivällinen, rakastava ja hän odottaa kyllä uskovaa kuuliaisuuteen, ennen kuin tuo kurituksen. Hän vasaroi jatkuvasti tuon henkilön tekemiä kompromisseja rakastavalla puheellaan.
Kun Hengen varoitukset ja huokaukset jäävät kuulematta, ja synti pääsee juurtumaan, rangaistuksena on kuristus ja lopulta tuomio. Jumala sallii kyllä silmien sokeutumisen ja sydämen kovettumisen, kunnes tilanne muuttuu mahdottomaksi. Silloin tapasyntinen alkaa nähdä oman moraalittomuutensa. Loppu viimeksi sydämen kovuus muuttuu läpipääsemättömäksi.
Saulin sydän oli ylpeyden ja kateuden epäjumalien vallassa. Ylpeys kasvoi jatkuvasti tässä miehessä. Se teki hänet kateelliseksi Daavidille ja kenelle hyvänsä, joka vaelsi pyhyydessä. Epäjumalan palvelus voitti hänen sydämensä.
Tässä on epäjumalanpalvelijakuninkaan surullinen todistus. ”Saul vastasi: ’Minä olen suuressa hädässä.… Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa’ "(1 Sam.28:15). Saul saattoi itkeä, etsiä vastausta profeetoilta ja rukoilla itselleen unia, mutta Herra vastasi: ”Ei, Saul, en puhu sinulle enää, koska sydämesi on epäjumalan hallinnassa.”
Jeremian kirjassa kerrotaan, että Efraim joutui Herran ankaran kurituksen alle synnin tähden. Efraim kuitenkin katui, kääntyi pois epäjumalistaan ja murskasi ne palasiksi. Hän todisti: ”Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni”(Jer.31:19).
Ymmärrätkö, mitä Efraim sanoi tässä? Lyhyesti näin: ”Kun sydämessäni oli epäjumalia, menin Herran eteen saadakseni kehotusta. En kuitenkaan saanut sanaa taivaasta. En kuullut mitään Jumalalta, ennen kuin kaduin ja löin epäjumalankuvat pirstaleiksi. Sen jälkeen sain selviä neuvoja.”