MENESTYS JA KUULIAISUUS by Gary Wilkerson
”Ja Kiisiltä, Saulin isältä, olivat aasintammat joutuneet kateisiin, ja Kiis sanoi pojallensa Saulille: "Ota palvelijoista joku mukaasi, nouse ja mene etsimään aasintammoja"(1 Sam.9:3).
Aina kun Raamattu kertoo meille jotakin menneen hukkaan, niin kuin tässä tarinassa tai Jeesuksen vertauksessa kadonneesta lampaasta, meille opetetaan, millainen Jumalan sydän on kadonneita kohtaan. Jumala tahtoo kansansa olevan halukkaita pelastamaan kadonneita. Näin tapahtui kertomuksessa Saulista.
”Niin hän kulki Efraimin vuoriston halki”(jae 4). Ylös ja alas kulkeminen Efraimin vuoristossa oli aika vaikeaa, mutta Saulin isä oli antanut hänelle tehtävän, ja se piti täyttää.
Sitten jae 4 jatkuu: ”Ja hän kulki Salisan maan halki; mutta he eivät löytäneet niitä”. Saul oli kulkenut läpi vuoriston ja oli jo toisella alueella löytämättä aasintammoja. Hänestä varmaan tuntui epätoivoiselta. Siksi hän sanoi itsekseen: ”Mahdanko milloinkaan löytää näitä aaseja?”
Saul oli sydämessään sitoutunut etsintään, koska ”Minun isäni pyysi minua tekemään tämän. Tahdon totella häntä. Nämä kadonneet aasit ovat tärkeitä isälleni. Siksi tahdon etsiä niitä koko sydämestäni.”
”Ja he kulkivat Saalimin maan halki, eikä niitä ollut sielläkään; sitten he kulkivat Benjaminin maan halki eivätkä löytäneet niitä”(1 Sam.9:4).
Lopulta Saul sanoi palvelijalleen: "Tule, palatkaamme kotiin; muutoin isäni käy levottomaksi meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat" (1Sam.9:5).
Saul siis sanoi: ”Me yritimme tosissamme. Meillä oli näky, ja uskoin, että pystyisimme suorittamaan tämän tehtävän, muttemme kyenneet.”
Kuuntele nyt tarkasti. Kun Jumala kutsuu sinua johonkin tehtävään, hän ei aina kutsu sinua menestykseen, vaan tottelemaan! Menestys on hänen varassaan, totteleminen sinun asiasi.
Aina kun Raamattu kertoo meille jotakin menneen hukkaan, niin kuin tässä tarinassa tai Jeesuksen vertauksessa kadonneesta lampaasta, meille opetetaan, millainen Jumalan sydän on kadonneita kohtaan. Jumala tahtoo kansansa olevan halukkaita pelastamaan kadonneita. Näin tapahtui kertomuksessa Saulista.
”Niin hän kulki Efraimin vuoriston halki”(jae 4). Ylös ja alas kulkeminen Efraimin vuoristossa oli aika vaikeaa, mutta Saulin isä oli antanut hänelle tehtävän, ja se piti täyttää.
Sitten jae 4 jatkuu: ”Ja hän kulki Salisan maan halki; mutta he eivät löytäneet niitä”. Saul oli kulkenut läpi vuoriston ja oli jo toisella alueella löytämättä aasintammoja. Hänestä varmaan tuntui epätoivoiselta. Siksi hän sanoi itsekseen: ”Mahdanko milloinkaan löytää näitä aaseja?”
Saul oli sydämessään sitoutunut etsintään, koska ”Minun isäni pyysi minua tekemään tämän. Tahdon totella häntä. Nämä kadonneet aasit ovat tärkeitä isälleni. Siksi tahdon etsiä niitä koko sydämestäni.”
”Ja he kulkivat Saalimin maan halki, eikä niitä ollut sielläkään; sitten he kulkivat Benjaminin maan halki eivätkä löytäneet niitä”(1 Sam.9:4).
Lopulta Saul sanoi palvelijalleen: "Tule, palatkaamme kotiin; muutoin isäni käy levottomaksi meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat" (1Sam.9:5).
Saul siis sanoi: ”Me yritimme tosissamme. Meillä oli näky, ja uskoin, että pystyisimme suorittamaan tämän tehtävän, muttemme kyenneet.”
Kuuntele nyt tarkasti. Kun Jumala kutsuu sinua johonkin tehtävään, hän ei aina kutsu sinua menestykseen, vaan tottelemaan! Menestys on hänen varassaan, totteleminen sinun asiasi.