“CHRISTUS VICTOR” by Gary Wilkerson
“Christus Victor” on latinankielinen lause, jota alkuseurakunnan kirkkoisät käyttivät kuvaamaan Jeesusta ja hänen sovitustyötään. Karkeasti käännettynä se merkitsee: ”Voittomme ei ole meidän, vaan Kristuksen”. Jos voitamme vihollisen, kun mahdollisuudet ovat ”fifty-fifty”, olemme alttiita ajattelemaan: ”Minä voitin taistelun”. Meidän vihollisemme on jättiläinen. Kun olemme haukkuneet häntä, hän tulee takaisin entistä voimakkaampana. Kun olemme käyttäneet loppuun kaikki varastomme, olemme nostaneet kädet ylös ja sanoneet: ”En pysty tähän”, silloin Jumala sanoo: ”Olet juuri siinä, missä haluankin sinun olevan.”
Vanhan Testamentin kertomuksia opetetaan yleensä lapsille, ei niinkään hengellisinä vaan moraalisina opetuksina. Esimerkiksi kertomus Joonasta esitetään yleensä teemalla: ” Älä ole tottelematon Jumalaa kohtaan tai joudut pahoihin hankaluuksiin.”
Useimmat meistä ovat kuulleet pyhäkoulussa kertomuksen Daavidista ja Goljatista. Sen opetus on: ”Ole rohkea ja peloton”. Tämän vika on siinä, että opetamme lapsillemme jotakin, mihin he eivät pysty. Ei kukaan Israelin sotilaista olisi pysynyt elossa lähitaistelussa Goljatia vastaan. Rohkeinkaan mies ei olisi pystynyt siihen.
Samoin, kun meillä on hengellinen taistelu, rohkeus ja sankarillisuus eivät riitä. Daavid tiesi, ettei hänestä ollut vastusta Goljatille. Hänhän ei ollut edes sotilas. Hän oli liian nuori. Kun Daavid tuli sotarintaan, hänellä oli vain leipää ja juustoa veljille. Daavidin ero muihin nähden oli siinä, että hän tiesi, ettei taistelu ollut hänen, vaan Jumalan. Kun hän kuuli Goljatin herjaukset, hän todisti: ”Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään …; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme"(1Sam.17:46 – 47).
Hengellinen voitto ei ole koskaan meidän omamme. Se tulee meidän Vapahtajaltamme. Tässä kertomuksessa Daavid on Vapahtajamme, Kristuksen esikuva. Hän katkaisee kaiken ahdistuksemme ja epätoivomme vallalla, jota demonit eivät voi vastustaa. Goljatilla ei ollut sinä päivänä minkäänlaista mahdollisuutta voittoon, yhdestä syystä: ”Taistelu oli Herran.”
Vanhan Testamentin kertomuksia opetetaan yleensä lapsille, ei niinkään hengellisinä vaan moraalisina opetuksina. Esimerkiksi kertomus Joonasta esitetään yleensä teemalla: ” Älä ole tottelematon Jumalaa kohtaan tai joudut pahoihin hankaluuksiin.”
Useimmat meistä ovat kuulleet pyhäkoulussa kertomuksen Daavidista ja Goljatista. Sen opetus on: ”Ole rohkea ja peloton”. Tämän vika on siinä, että opetamme lapsillemme jotakin, mihin he eivät pysty. Ei kukaan Israelin sotilaista olisi pysynyt elossa lähitaistelussa Goljatia vastaan. Rohkeinkaan mies ei olisi pystynyt siihen.
Samoin, kun meillä on hengellinen taistelu, rohkeus ja sankarillisuus eivät riitä. Daavid tiesi, ettei hänestä ollut vastusta Goljatille. Hänhän ei ollut edes sotilas. Hän oli liian nuori. Kun Daavid tuli sotarintaan, hänellä oli vain leipää ja juustoa veljille. Daavidin ero muihin nähden oli siinä, että hän tiesi, ettei taistelu ollut hänen, vaan Jumalan. Kun hän kuuli Goljatin herjaukset, hän todisti: ”Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään …; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme"(1Sam.17:46 – 47).
Hengellinen voitto ei ole koskaan meidän omamme. Se tulee meidän Vapahtajaltamme. Tässä kertomuksessa Daavid on Vapahtajamme, Kristuksen esikuva. Hän katkaisee kaiken ahdistuksemme ja epätoivomme vallalla, jota demonit eivät voi vastustaa. Goljatilla ei ollut sinä päivänä minkäänlaista mahdollisuutta voittoon, yhdestä syystä: ”Taistelu oli Herran.”