MIKSI USKOVISTA ON NIIN VAIKEA RUKOILLA
Raamattu väittää hyvin yksiselitteisesti, että vastaus kaikkeen elämässämme on rukous yhdistyneenä uskoon. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi”(Fil.4:6). Paavali sanoo tässä: ”Etsikää Herraa kaikilla elämänalueillanne ja kiittäkää hän jo etukäteen siitä, että hän kuulee teitä”.
Paavali korostaa, että meidän tulee aina ensin rukoilla, ei vasta viimeisenä ratkaisuna. Ei pidä siis mennä ensin ystävien, sitten papin tai sielunhoitajan luokse ja vasta viimeksi polvillemme. Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33). Meidän tulee mennä ensiksi Herra luokse.
Meidän julistustyöhömme tulee sydäntä särkeviä kirjeitä murtuneilta uskovilta. Perheet ovat rikkoutumassa. Ihmiset, jotka vaelsivat uskollisesti Kristuksen kanssa, elävät nyt pelossa ja tappiossa. Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet tappiolle, synnin, masennuksen, maallisuuden tai kateuden voittamiksi. Vuosien mittaan heidän ongelmansa näyttävät pahenevan.
Kuitenkin minua järkyttää näissä kirjeissä eniten se, ettei monikaan mainitse rukousta. He ovat hakeneet apua äänitteistä, kirjoista, sielunhoitajilta ja radio-ohjelmista, joihin voi soittaa, eri terapioista, mutta harvoin rukouksesta.
Miksi uskovien on niin vaikea etsiä Jumalaa tarpeisiinsa kriisin aikana? Onhan Raamattu yksi pitkä todiste siitä, että Jumala kuulee lastensa huudon ja vastaa heille hellällä rakkaudellaan.
”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps.34:15).
”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa”(jae 17).
”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).
”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt.21:22)
Nämä ovat todisteena Jumalan ylitse ymmärryksen käyvästä huolenpidosta.
Paavali korostaa, että meidän tulee aina ensin rukoilla, ei vasta viimeisenä ratkaisuna. Ei pidä siis mennä ensin ystävien, sitten papin tai sielunhoitajan luokse ja vasta viimeksi polvillemme. Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33). Meidän tulee mennä ensiksi Herra luokse.
Meidän julistustyöhömme tulee sydäntä särkeviä kirjeitä murtuneilta uskovilta. Perheet ovat rikkoutumassa. Ihmiset, jotka vaelsivat uskollisesti Kristuksen kanssa, elävät nyt pelossa ja tappiossa. Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet tappiolle, synnin, masennuksen, maallisuuden tai kateuden voittamiksi. Vuosien mittaan heidän ongelmansa näyttävät pahenevan.
Kuitenkin minua järkyttää näissä kirjeissä eniten se, ettei monikaan mainitse rukousta. He ovat hakeneet apua äänitteistä, kirjoista, sielunhoitajilta ja radio-ohjelmista, joihin voi soittaa, eri terapioista, mutta harvoin rukouksesta.
Miksi uskovien on niin vaikea etsiä Jumalaa tarpeisiinsa kriisin aikana? Onhan Raamattu yksi pitkä todiste siitä, että Jumala kuulee lastensa huudon ja vastaa heille hellällä rakkaudellaan.
”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps.34:15).
”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa”(jae 17).
”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).
”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt.21:22)
Nämä ovat todisteena Jumalan ylitse ymmärryksen käyvästä huolenpidosta.