PYSÄHDY KUUNTELEMAAN
Ihmettelen usein, väsyykö Herra siitä, että hänen lapsensa tulevat hänen läsnäoloonsa, eikä koskaan lakkaa kuuntelemasta heitä. Mikään ei ole tyhjempää ja epätyydyttävämpää kuin yhdensuuntainen keskustelu. Yritä kuunnella jotakuta muutama tunti saamatta yhtään sanaa väliin. Se panee sinut tuntemaan yksinäisyyttä. Henkilö, joka sai ”laskettua kuorman omalta sydämeltään” menee pois tuntien olonsa paremmaksi, mutta kuuntelijaparka jää saamatta tyydytystä.
Kuinka usein me jätämme Herran yksin salaiseen kammioomme, yksinäiseksi ja vaille tyydytystä? Me kiirehdimme hänen läsnäoloonsa sanoen: ”Ylistys sinulle, Jeesus! Rakastan sinua, Herra! Tässä olisi minun ostoslistani ja paranemiskorttini. Aamen! Kuinka monta kertaa hän on ollut valmis ja innokas avaamaan omaa sydäntään, kun ihme ja kumma, ketään ei ollutkaan paikalla?
Jos rukoilemme tunnin, me puhumme tunnin. Jos rukoilemme tuntikausia, me puhumme tuntikausia. Jos rukoilemme koko yön, puhumme koko yön: miljoonia ääniä puhumassa ja ylistämässä! Kaiken julistustyöni ajan olen yrittänyt saada ihmisiä rukoilemaan. Nyt näen, ettei vika olekaan siinä. On ongelmallista jättää Vapahtaja yksin salaiseen kammioon, vaille tyydytystä siitä, että olisi voinut sanoa sanan meille.
Olemme lähteneet salaisesta kammiostamme sitten, kun olemme kertoneet kaiken meitä painavan taakan. Me kerroimme hänen toiveistamme, unelmistamme, haluistamme. Me lähdimme tuosta pyhästä rukouksen paikasta tyytyväisinä. Herramme vain jäi odottamaan intoa täynnä saadakseen jakaa sydäntään yhteydessä meihin. Uskon, että Herramme sanoo: ”Kyllä, kyllä, kiitos ylistyksestäsi. Otan sen vastaan. Olen niin iloinen, kun otit aikaa sulkeutuaksesi minun kanssani kahdenkeskeiseen oloon. Olen kuullut pyyntösi, ja Isä on antava sinulle, mitä haluat sydämessäsi. Odota kuitenkin! Älä lähde aivan vielä. Minulla on muutamia asioita, joita haluaisin jakaa sinulle. Sydämeni on halkeamaisillaan halusta kertoa niitä sinulle. Olen pullottanut kaikki kyyneleesi, olen lohduttanut huolekasta mieltäsi. Nyt on minun vuoroni puhua! Anna minun kertoa sinulle, mitä minulla on sydämelläni”.
Herramme Jeesus haluaa puhua. Hän tahtoo kertoa meille, mikä särkee hänen sydäntään meidän sukukunnassamme. Hän haluaa puhua jokaiselle lapselleen suunnitelmastaan niitä varten, jotka uskovat häneen. Hän haluaa näyttää ihania totuuksia. Hän haluaa antaa meille johdatusta ja auttaa meitä kasvattamaan lapsiamme, ratkaisuja ongelmiimme, uusia työntekijöitä ja toimintoja, jotka voivat pelastaa kadotettuja. Hän haluaa puhua erityisiä sanoja työpaikastamme, urastamme, kodistamme, elämänkumppanistamme, totuutta taivaasta, helvetistä ja tulevista kauheuksista. Ennen kaikkea hän haluaa puhua meille siitä, kuinka hän rakastaa meitä ja välittää omistaan.
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).
Kuinka usein me jätämme Herran yksin salaiseen kammioomme, yksinäiseksi ja vaille tyydytystä? Me kiirehdimme hänen läsnäoloonsa sanoen: ”Ylistys sinulle, Jeesus! Rakastan sinua, Herra! Tässä olisi minun ostoslistani ja paranemiskorttini. Aamen! Kuinka monta kertaa hän on ollut valmis ja innokas avaamaan omaa sydäntään, kun ihme ja kumma, ketään ei ollutkaan paikalla?
Jos rukoilemme tunnin, me puhumme tunnin. Jos rukoilemme tuntikausia, me puhumme tuntikausia. Jos rukoilemme koko yön, puhumme koko yön: miljoonia ääniä puhumassa ja ylistämässä! Kaiken julistustyöni ajan olen yrittänyt saada ihmisiä rukoilemaan. Nyt näen, ettei vika olekaan siinä. On ongelmallista jättää Vapahtaja yksin salaiseen kammioon, vaille tyydytystä siitä, että olisi voinut sanoa sanan meille.
Olemme lähteneet salaisesta kammiostamme sitten, kun olemme kertoneet kaiken meitä painavan taakan. Me kerroimme hänen toiveistamme, unelmistamme, haluistamme. Me lähdimme tuosta pyhästä rukouksen paikasta tyytyväisinä. Herramme vain jäi odottamaan intoa täynnä saadakseen jakaa sydäntään yhteydessä meihin. Uskon, että Herramme sanoo: ”Kyllä, kyllä, kiitos ylistyksestäsi. Otan sen vastaan. Olen niin iloinen, kun otit aikaa sulkeutuaksesi minun kanssani kahdenkeskeiseen oloon. Olen kuullut pyyntösi, ja Isä on antava sinulle, mitä haluat sydämessäsi. Odota kuitenkin! Älä lähde aivan vielä. Minulla on muutamia asioita, joita haluaisin jakaa sinulle. Sydämeni on halkeamaisillaan halusta kertoa niitä sinulle. Olen pullottanut kaikki kyyneleesi, olen lohduttanut huolekasta mieltäsi. Nyt on minun vuoroni puhua! Anna minun kertoa sinulle, mitä minulla on sydämelläni”.
Herramme Jeesus haluaa puhua. Hän tahtoo kertoa meille, mikä särkee hänen sydäntään meidän sukukunnassamme. Hän haluaa puhua jokaiselle lapselleen suunnitelmastaan niitä varten, jotka uskovat häneen. Hän haluaa näyttää ihania totuuksia. Hän haluaa antaa meille johdatusta ja auttaa meitä kasvattamaan lapsiamme, ratkaisuja ongelmiimme, uusia työntekijöitä ja toimintoja, jotka voivat pelastaa kadotettuja. Hän haluaa puhua erityisiä sanoja työpaikastamme, urastamme, kodistamme, elämänkumppanistamme, totuutta taivaasta, helvetistä ja tulevista kauheuksista. Ennen kaikkea hän haluaa puhua meille siitä, kuinka hän rakastaa meitä ja välittää omistaan.
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).