KURITTOMAT USKOVAT
”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa”(2 Moos.32:25). (suom. huom. englanninkielisessä Raamatussa käytetään sanaa ”alaston”). Alkukielen heprean sanana käytetty para merkitsee ”irrottaa, paljastaa, hyljätä kaikki estot”. Se merkitsee myös ”uutta alkua”. Israelilaiset sanoivat: ”Mikään ei ole niin kuin pitäisi. Me olemme väsyneitä taisteluun, väsyneitä odottamaan Jumalaa. Nyt aiomme nauttia olostamme. Pois kaikki vanha meno! Me haluamme uutta vapautta, uuden alun ja me haluamme sen nyt!”
Raamatussa alastomuus merkitsee myös sitä, ettei ole kilpeä taistelussa. Kaikki miehet ilman kilpeään olivat kuin alastomia. Yllämainitut israelilaiset olivat kirjaimellisesti alastomia, he olivat riisuneet vaatteet yltään ja olivat tanssimassa kultaisen vasikan edessä. Heillä ei ollut enää haarniskaakaan yllään.
Voitko kuvitella, miltä he näyttivät vihollistensa, amalekilaisten edessä, jotka katselivat heidän menoaan ympäröiviltä vuorilta? Amalekilaiset vapisivat aiemmin israelilaisten näkemisestäkin. Jumala oli pannut heidän sydämeensä pelon omaa kansaansa kohtaan. Nyt he näkivät Israelin ottavan päältään haarniskansa ja riisuvan pois vaatteensa. Amalekilaiset pilkkasivat ja nauroivat heitä: ”Katsokaa, he ovat aivan kuin me! He haluavat nautintoa ja huveja ja käyttäytyvät aivan kuin mekin. Mitä pyhyyttä tämä on? Ei, vaan teeskentelyä!”
Yhdessä alastomuuden hetkessä israelilaiset pienensivät Jumalansa jumalattomien silmien edessä. He tekivät Herrasta sydämettömän, julman, välinpitämättömän, avuttoman. He tarhasivat hänen kunniansa, hänen mahtinsa, hänen kaikkivaltiutensa. He eivät olleet enää esimerkkinä maailmalle.
Näin juuri mekin teemme, kun riisumme yltämme uskon vaipan ja lakkaamme luottamasta Jumalaan. Jos uskovalla ei ole lapsenomaista luottamusta Jumalaan, hän seisoo alastomana maailman edessä, alttiina kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle!
Raamatussa alastomuus merkitsee myös sitä, ettei ole kilpeä taistelussa. Kaikki miehet ilman kilpeään olivat kuin alastomia. Yllämainitut israelilaiset olivat kirjaimellisesti alastomia, he olivat riisuneet vaatteet yltään ja olivat tanssimassa kultaisen vasikan edessä. Heillä ei ollut enää haarniskaakaan yllään.
Voitko kuvitella, miltä he näyttivät vihollistensa, amalekilaisten edessä, jotka katselivat heidän menoaan ympäröiviltä vuorilta? Amalekilaiset vapisivat aiemmin israelilaisten näkemisestäkin. Jumala oli pannut heidän sydämeensä pelon omaa kansaansa kohtaan. Nyt he näkivät Israelin ottavan päältään haarniskansa ja riisuvan pois vaatteensa. Amalekilaiset pilkkasivat ja nauroivat heitä: ”Katsokaa, he ovat aivan kuin me! He haluavat nautintoa ja huveja ja käyttäytyvät aivan kuin mekin. Mitä pyhyyttä tämä on? Ei, vaan teeskentelyä!”
Yhdessä alastomuuden hetkessä israelilaiset pienensivät Jumalansa jumalattomien silmien edessä. He tekivät Herrasta sydämettömän, julman, välinpitämättömän, avuttoman. He tarhasivat hänen kunniansa, hänen mahtinsa, hänen kaikkivaltiutensa. He eivät olleet enää esimerkkinä maailmalle.
Näin juuri mekin teemme, kun riisumme yltämme uskon vaipan ja lakkaamme luottamasta Jumalaan. Jos uskovalla ei ole lapsenomaista luottamusta Jumalaan, hän seisoo alastomana maailman edessä, alttiina kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle!