HÄN OTTI MEIDÄT LAPSEKSEEN
Uskon, että vaikeudet ovat usein tarkoitetut viemään meitä kohti kypsyyttä ja pois lapsellisista siteistä. Mieti, miten lapset reagoivat. Yhtenä hetkenä he nauravat, seuraavana itkevät. He loukkaantuvat helposti ja itkevät paljon. Kaikesta huolimatta jumaliset vanhemmat rakastavat ja lohduttavat lapsiaan kaikkien elämän kokemusten läpi.
Samoin uskovina me joskus mutristamme huuliamme tai käyttäydymme lihallisesti, kun kohtaamme vaikeuksia. Rukoilemme: ”No niin, Jumala, jos aiot kohdella minua tällä tavalla, jos jatkat pahojen asioiden sallimista, niin miksi edes rukoilisin sinua?”
Kuitenkin sinun taivaallinen Isäsi rakastaa ja lohduttaa läpi näiden kohtausten, läpi taakkojen, lapsellisten mielialojen vaihtelun. Hän suuri halunsa on, että koetusten keskellä alamme tajuta, keitä olemme ja mitä meillä on hänen lapsinaan. Hän tietää, että usein unohdamme olevamme hänen lapsiaan, kun tunteiden tuulet ja aallot heittelevät meitä edestakaisin. Silloin alamme elää paljon etuoikeuksiemme alapuolella. Hänen sanansa kertoo meille, että olemme hänen perillisiään ja vanhemman veljemme, Jeesuksen kanssaperillisiä.
”Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra”(Gal.4:1). Paavali puhuu silloisesta roomalaisesta tavasta. Rikas mies saattoi adoptoida lapsen ja antaa hänelle opettajan kahdeksan vuoden iässä. Siitä lähtien kahteenkymmeneen viiteen vuoteen asti lapsi oli huoltajan vallan alla. Noiden vuosien aikana lapsi säilytti perintöoikeuden omaisuuteen, vaikka hänellä ei ollut hallintavaltaa omaan elämäänsäkään.
Paavali sanoo, että tällainen lapsi on meille esimerkki henkilöstä, joka on lain alla. Laki on kasvattajana Jumalan käskyihin. Tulee kuitenkin aika, jolloin meidän koulutuksemme loppuu, ja meidän tulee ottaa paikkamme Jumalan rikkauksien perillisinä, Kristuksen armon kautta. Silti monet uskovat elävät edelleen hyvistä töistään ja sääntöjen noudattamisestaan ymmärtämättä asemaansa Jumalan lapsina. ”Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle”(Gal.4:3). He palvelevat Jumalaa orjina, pelon, syyllisyyden ja epätoivon sitomina, koska he eivät ymmärrä lapseksi ottamista.
Paavali sanoo sellaisille uskoville: ”Te olette edelleen lapsellisia, kun ajattelette ja työskentelette lain siteiden kanssa, jotka olette itse asettaneet itsellenne. Ette näe, että olette nyt kaiken herroja, kykeneviä ottamaan osaa kaikkeen, mikä on teidän Isänne. Hän on adoptoinut teidät, rakastanut teitä ja laittanut teidät kouluun valmistaakseen teitä.”
Samoin uskovina me joskus mutristamme huuliamme tai käyttäydymme lihallisesti, kun kohtaamme vaikeuksia. Rukoilemme: ”No niin, Jumala, jos aiot kohdella minua tällä tavalla, jos jatkat pahojen asioiden sallimista, niin miksi edes rukoilisin sinua?”
Kuitenkin sinun taivaallinen Isäsi rakastaa ja lohduttaa läpi näiden kohtausten, läpi taakkojen, lapsellisten mielialojen vaihtelun. Hän suuri halunsa on, että koetusten keskellä alamme tajuta, keitä olemme ja mitä meillä on hänen lapsinaan. Hän tietää, että usein unohdamme olevamme hänen lapsiaan, kun tunteiden tuulet ja aallot heittelevät meitä edestakaisin. Silloin alamme elää paljon etuoikeuksiemme alapuolella. Hänen sanansa kertoo meille, että olemme hänen perillisiään ja vanhemman veljemme, Jeesuksen kanssaperillisiä.
”Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra”(Gal.4:1). Paavali puhuu silloisesta roomalaisesta tavasta. Rikas mies saattoi adoptoida lapsen ja antaa hänelle opettajan kahdeksan vuoden iässä. Siitä lähtien kahteenkymmeneen viiteen vuoteen asti lapsi oli huoltajan vallan alla. Noiden vuosien aikana lapsi säilytti perintöoikeuden omaisuuteen, vaikka hänellä ei ollut hallintavaltaa omaan elämäänsäkään.
Paavali sanoo, että tällainen lapsi on meille esimerkki henkilöstä, joka on lain alla. Laki on kasvattajana Jumalan käskyihin. Tulee kuitenkin aika, jolloin meidän koulutuksemme loppuu, ja meidän tulee ottaa paikkamme Jumalan rikkauksien perillisinä, Kristuksen armon kautta. Silti monet uskovat elävät edelleen hyvistä töistään ja sääntöjen noudattamisestaan ymmärtämättä asemaansa Jumalan lapsina. ”Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle”(Gal.4:3). He palvelevat Jumalaa orjina, pelon, syyllisyyden ja epätoivon sitomina, koska he eivät ymmärrä lapseksi ottamista.
Paavali sanoo sellaisille uskoville: ”Te olette edelleen lapsellisia, kun ajattelette ja työskentelette lain siteiden kanssa, jotka olette itse asettaneet itsellenne. Ette näe, että olette nyt kaiken herroja, kykeneviä ottamaan osaa kaikkeen, mikä on teidän Isänne. Hän on adoptoinut teidät, rakastanut teitä ja laittanut teidät kouluun valmistaakseen teitä.”