PITÄISIKÖ VIETTÄÄ TALVI FOINIKSISSA? by Gary Wilkerson
Paavalia ja ”muutamia muita vankeja” oltiin viemässä Roomaan, mutta he kohtasivat matkallaan monia vastuksia. Koska purjehtiminen oli vaarallista, Paavali halusi jäädä paikoilleen Kauniisiin Satamiin, mutta hänen mielipidettään ei kuultu.
”Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin”(Ap.t. 27:12).
Kun me joudumme myrskyyn, saatamme kadottaa tajun siitä, että olemme laivassamme keskellä taistelua. Olemme sodassa Saatanaa vastaan, niin me kohtaamme jatkuvasti taisteluja pimeyden valtojen kanssa. Siksi meillä ei ole varaa ”viettää talvea Foiniksissa”.
Me käymme kohti vihollista, joka tuo masennusta, hyökkää avioliittoja vastaan ja orjuuttaa uuden teini-ikäisten sukupolven heroiiniin, kasvavaan ongelmaan monissa kaupungeissa. Olemme lähteneet sotaan uskoen Kristuksen ihanaan evankeliumiin, joka vapauttaa vangit. Uskomme, että hän on uskollinen ja murtaa sidoksissa olevien kahleet, nostaa perheet vaikeuksien mudista ja avokätisellä rakkaudellaan ulottuu niihin asti, jotka ovat kaikkein eniten tarpeessa. Tässä taistelussa on tärkeintä kohdistaa huomio tehtäväämme, jonka hän on antanut meille ja kuulla hänen ohjeitansa. Kutsumuksemme on aina toissijainen. Pääasia on, että ”minä tunnen hänet, johon minä uskon” (2 Tim.1:12).
Puhutteleeko tämä sinua? Onko sinun laivasi ensisijaisella paikalla sydämessäsi asuva Jeesus? Oletko joutunut valitsemaan onko tärkeintä pitää huolta maallisista asioista, miten ansaitset elantosi vai onko Jumalan valtakunnan työ tärkeämpää? Ei myöskään Jumalan korkea kutsu sinulle? Älä käsitä väärin. Hän ei halua sinun lakkaavan työskentelemästä ahkerasti tai palvelemasta hartaasti. Voisiko hän silti puhua sydämellesi juuri nyt siitä, mikä on tärkeintä?
Jos vietit talvesi Foiniksissa, hän kutsuu sinua takaisin matkallesi Roomaa kohti. Hylkää kaikki, mikä estää sinua olemasta ”Jeesuksen antamassa tehtävässä”.
”Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin”(Ap.t. 27:12).
Kun me joudumme myrskyyn, saatamme kadottaa tajun siitä, että olemme laivassamme keskellä taistelua. Olemme sodassa Saatanaa vastaan, niin me kohtaamme jatkuvasti taisteluja pimeyden valtojen kanssa. Siksi meillä ei ole varaa ”viettää talvea Foiniksissa”.
Me käymme kohti vihollista, joka tuo masennusta, hyökkää avioliittoja vastaan ja orjuuttaa uuden teini-ikäisten sukupolven heroiiniin, kasvavaan ongelmaan monissa kaupungeissa. Olemme lähteneet sotaan uskoen Kristuksen ihanaan evankeliumiin, joka vapauttaa vangit. Uskomme, että hän on uskollinen ja murtaa sidoksissa olevien kahleet, nostaa perheet vaikeuksien mudista ja avokätisellä rakkaudellaan ulottuu niihin asti, jotka ovat kaikkein eniten tarpeessa. Tässä taistelussa on tärkeintä kohdistaa huomio tehtäväämme, jonka hän on antanut meille ja kuulla hänen ohjeitansa. Kutsumuksemme on aina toissijainen. Pääasia on, että ”minä tunnen hänet, johon minä uskon” (2 Tim.1:12).
Puhutteleeko tämä sinua? Onko sinun laivasi ensisijaisella paikalla sydämessäsi asuva Jeesus? Oletko joutunut valitsemaan onko tärkeintä pitää huolta maallisista asioista, miten ansaitset elantosi vai onko Jumalan valtakunnan työ tärkeämpää? Ei myöskään Jumalan korkea kutsu sinulle? Älä käsitä väärin. Hän ei halua sinun lakkaavan työskentelemästä ahkerasti tai palvelemasta hartaasti. Voisiko hän silti puhua sydämellesi juuri nyt siitä, mikä on tärkeintä?
Jos vietit talvesi Foiniksissa, hän kutsuu sinua takaisin matkallesi Roomaa kohti. Hylkää kaikki, mikä estää sinua olemasta ”Jeesuksen antamassa tehtävässä”.