KUN JUMALA EI ENÄÄ PUHU
Jesaja ennusti uskollisesti Israelille, että “niiden korvat, jotka kuulevat” avautuisivat eräänä päivänä. Surullista kyllä hänen kuulijansa olivat sulkeneet korvansa Jumalan äänelle. He halusivat pysyä synneissään.
”Kun minä kutsuin, ette kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne”(Jes.65:12- 14).
Kuinka surkeata onkaan kieltäytyä kuulemasta Pyhän Hengen varoituksia. Aina kun suljemme korvamme Jumalan käskyiltä kuolettaa lihamme synnit, me joudumme tuomion alaiseksi kokemaan kaikenlaista murhetta ja tuskaa.
Ymmärrä nyt, etten puhu Jumalan palvelijasta, jonka on saanut valtaansa synti, jotka hän vihaan. En myöskään viittaa uskovaan, joka ei anna itselleen rauhaa, ennen kuin Pyhä Henki päästää hänet vapaaksi. Puhun pikemminkin uskovasta, joka on oppinut rakastamaan syntiään, joka on pannut päänsä Delilan syliin. Sellaisella ihmisellä on piintynyt omatunto.
Palvelija, joka jatkaa syntisiä tapojaan kuulee kyllä ääniä, mutta ne eivät ole Jumalalta. Sen sijaan henkilö joutuu suureen vaivaan: ”Niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista”(Jes.66:4).
Kuinka kauheaa se onkaan, kun Jumala ei enää puhu. On kuitenkin hyvin rohkaisevaa, että Pyhä Henki kuitenkin pitää meistä huolta rakkaudessaan ja pitää meidät irti synnistä.
”Kun minä kutsuin, ette kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne”(Jes.65:12- 14).
Kuinka surkeata onkaan kieltäytyä kuulemasta Pyhän Hengen varoituksia. Aina kun suljemme korvamme Jumalan käskyiltä kuolettaa lihamme synnit, me joudumme tuomion alaiseksi kokemaan kaikenlaista murhetta ja tuskaa.
Ymmärrä nyt, etten puhu Jumalan palvelijasta, jonka on saanut valtaansa synti, jotka hän vihaan. En myöskään viittaa uskovaan, joka ei anna itselleen rauhaa, ennen kuin Pyhä Henki päästää hänet vapaaksi. Puhun pikemminkin uskovasta, joka on oppinut rakastamaan syntiään, joka on pannut päänsä Delilan syliin. Sellaisella ihmisellä on piintynyt omatunto.
Palvelija, joka jatkaa syntisiä tapojaan kuulee kyllä ääniä, mutta ne eivät ole Jumalalta. Sen sijaan henkilö joutuu suureen vaivaan: ”Niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista”(Jes.66:4).
Kuinka kauheaa se onkaan, kun Jumala ei enää puhu. On kuitenkin hyvin rohkaisevaa, että Pyhä Henki kuitenkin pitää meistä huolta rakkaudessaan ja pitää meidät irti synnistä.