ÄLÄ SÄÄLI RUUTIA
Naomi yritti rohkaista Ruutia vielä kerran palaamaan kotiinsa, mutta Ruut ei halunnut mennä. ”Ruut riippui kiinni hänessä”(Ruut 1:14). Tässä käytetty sana merkitsee tyttöä polvistuneena isäntänsä eteen kädet hänen vyötäröllään, aivan kuin hän ei päästäisi tätä koskaan menemään. Ruut halusi Jumalaa!
Kun Ruut ylitti Juudan rajan, hän oli matkalla voittamaan Kristusta. Ei tiellä ollut viittoja, mutta me tiedämme, minne se tie vei: suoraan Jeesuksen sydämeen. Ruut ja Naomi tulivat siunauksen paikkaan, köyhinä ja tietämättä, mistä voisivat saada seuraavan ateriansa, mutta he tulivat juuri sadonkorjuun alussa.
Ruut oli rahaton, mitään ei näkynyt tulevaisuudesta. Hän oli kuitenkin hyveellinen nainen ja oli antanut kaikki Herran käsiin. Hän sanoi: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä" (Ruut 2:2). Vain hyvin köyhät tekivät sellaista työtä. Laki vaati, etteivät maanomistajat saaneet leikata peltojensa kulmia eikä poimia sieltä, niin että köyhät saattoivat saada ne. ”Kun te korjaatte eloa maastanne, niin älä leikkaa viljaa pelloltasi reunoja myöten äläkä poimi tähkäpäitä leikkuun jälkeen … vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle”(3 Moos.19:9- 10).
Näytti, että Ruut oli tehnyt huonon kaupan: Hänen hartautensa vei hänet vieraaseen tilanteeseen ja nyt hän hikoili kaikkein surkeimmalla palkalla. Hän oli paljon köyhyysrajan alapuolella. Katso nyt häntä tarkkaan, koska näin sinun saattaa käydä, jos irrotat kätesi vanhasta ja lähdet luottaen kokonaan Jumalaan!
Tämä oli Paavalin risti kuolemaansa asti: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi. Meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten. Me olemme houkkia Kristuksen tähden,… me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan,… vainotaan,... parjataan,… meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti” (1 Kor. 4:9 - 13).
Älä sääli Ruutia, sillä hän oli juuri voittamaisillaan Kristuksen!
Kun Ruut ylitti Juudan rajan, hän oli matkalla voittamaan Kristusta. Ei tiellä ollut viittoja, mutta me tiedämme, minne se tie vei: suoraan Jeesuksen sydämeen. Ruut ja Naomi tulivat siunauksen paikkaan, köyhinä ja tietämättä, mistä voisivat saada seuraavan ateriansa, mutta he tulivat juuri sadonkorjuun alussa.
Ruut oli rahaton, mitään ei näkynyt tulevaisuudesta. Hän oli kuitenkin hyveellinen nainen ja oli antanut kaikki Herran käsiin. Hän sanoi: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä" (Ruut 2:2). Vain hyvin köyhät tekivät sellaista työtä. Laki vaati, etteivät maanomistajat saaneet leikata peltojensa kulmia eikä poimia sieltä, niin että köyhät saattoivat saada ne. ”Kun te korjaatte eloa maastanne, niin älä leikkaa viljaa pelloltasi reunoja myöten äläkä poimi tähkäpäitä leikkuun jälkeen … vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle”(3 Moos.19:9- 10).
Näytti, että Ruut oli tehnyt huonon kaupan: Hänen hartautensa vei hänet vieraaseen tilanteeseen ja nyt hän hikoili kaikkein surkeimmalla palkalla. Hän oli paljon köyhyysrajan alapuolella. Katso nyt häntä tarkkaan, koska näin sinun saattaa käydä, jos irrotat kätesi vanhasta ja lähdet luottaen kokonaan Jumalaan!
Tämä oli Paavalin risti kuolemaansa asti: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi. Meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten. Me olemme houkkia Kristuksen tähden,… me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan,… vainotaan,... parjataan,… meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti” (1 Kor. 4:9 - 13).
Älä sääli Ruutia, sillä hän oli juuri voittamaisillaan Kristuksen!