RAJAN YLITYS
Kuten näemme Ruutin kirjan 1.luvussa, Naomi, Orpa ja Ruut saapuivat
Mooabin ja Juudan väliselle rajalle ja siellä he joutuivat tekemään
päätöksen. Seuraisivatko he Jumalan armon vaikutusta Kristuksen
täyteyteen? Heidän nimensä antavat meille vihjeitä: Naomi merkitsee armoa, Orpa jäykkäniskaisuutta ja Ruut merkitsee ystävää, kumppania.
Vastakkainasettelu tapahtuu rajalla, kun Naomi päättää koetella Orpan ja Ruutin sitoutumista ja päätöstä. Heille päätös lähteä oli enemmän kuin vain tunneasia, enemmän kuin sanat. Heidän täytyy valita joko palaaminen tai jatkaminen. Silloin heille ei luvattu palkkiota eikä selvää näkyä päätöksensä tulevasta suuresta hinnasta.
Naomi esittää heille kuvan kärsimyksestä ja köyhyydestä ennemminkin kuin tulevasta hyvin voinnista, elämän helppoudesta ja menestyksestä. Hän ei lupaa maallista hyvää, vain vaellusta uskossa. Itse asiassa hän rohkaisee heitä palaamaan oman äitinsä kotiin (ks. Ruut 1:8-9).
Sekä Orpa että Ruut pysyvät lujina tässä kohdin: ”Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo"(Ruut 1:9- 10). Orpan nimestä jo tiedät, että huolimatta hänen kyynelvirroistaan, kaikista voimakkaista sanoistaan jatkaa, hän kuitenkin jättäytyy pois ja menee takaisin epäjumalanpalveluunsa. Ulkonaisesti hän kyllä on särkynyt, hellä ja näyttää olevan mukana palaamaan Jumalan luo.
Uskon, että Naomi näki Orpan sydämen, hänen taistelunsa. Hän varmaan ajatteli itsekseen: ”Lapsiparka! Hän luulee haluavansa Herran täyteyttä, mutta hän on edelleen kiinni tämän maailman siteissä. Hän olisi onneton, jos jatkaisi matkaa, koska hän aina katselisi taaksepäin.”
Niinpä Naomi sanoo: ”Mene nyt vain tietäsi!” Orpa varmaan teki sydämessään ratkaisun: ”Minä palaan Mooabin maahan ja palvelen Jumalaa omalla tavallani! Silti rakastan näitä pyhiä ihmisiä, mutta haluan mennä eteenpäin elämässäni. En ole valmis luopumaan menneisyydestäni!”
Raamattu sanoo: ”Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi”(Ruut 1:14). Alkuperäisessä käsikirjoituksessa on lisättynä lause: ”ja meni takaisin”.
Jotkut teistä lukijoista ovat juuri hyvästelemässä veljiänne. Jokin teidän sydämessänne vetää, erityisesti ystäväpiiri tai vanha rakkaus. Niin kuin Naomi sanoi Oprasta: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo"(Ruut 1:15), samoin sinun sydäntäsi vallitsee epäjumala, jokin sinun menneisyydessäsi ei päästä sinua irti.
Vastakkainasettelu tapahtuu rajalla, kun Naomi päättää koetella Orpan ja Ruutin sitoutumista ja päätöstä. Heille päätös lähteä oli enemmän kuin vain tunneasia, enemmän kuin sanat. Heidän täytyy valita joko palaaminen tai jatkaminen. Silloin heille ei luvattu palkkiota eikä selvää näkyä päätöksensä tulevasta suuresta hinnasta.
Naomi esittää heille kuvan kärsimyksestä ja köyhyydestä ennemminkin kuin tulevasta hyvin voinnista, elämän helppoudesta ja menestyksestä. Hän ei lupaa maallista hyvää, vain vaellusta uskossa. Itse asiassa hän rohkaisee heitä palaamaan oman äitinsä kotiin (ks. Ruut 1:8-9).
Sekä Orpa että Ruut pysyvät lujina tässä kohdin: ”Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo"(Ruut 1:9- 10). Orpan nimestä jo tiedät, että huolimatta hänen kyynelvirroistaan, kaikista voimakkaista sanoistaan jatkaa, hän kuitenkin jättäytyy pois ja menee takaisin epäjumalanpalveluunsa. Ulkonaisesti hän kyllä on särkynyt, hellä ja näyttää olevan mukana palaamaan Jumalan luo.
Uskon, että Naomi näki Orpan sydämen, hänen taistelunsa. Hän varmaan ajatteli itsekseen: ”Lapsiparka! Hän luulee haluavansa Herran täyteyttä, mutta hän on edelleen kiinni tämän maailman siteissä. Hän olisi onneton, jos jatkaisi matkaa, koska hän aina katselisi taaksepäin.”
Niinpä Naomi sanoo: ”Mene nyt vain tietäsi!” Orpa varmaan teki sydämessään ratkaisun: ”Minä palaan Mooabin maahan ja palvelen Jumalaa omalla tavallani! Silti rakastan näitä pyhiä ihmisiä, mutta haluan mennä eteenpäin elämässäni. En ole valmis luopumaan menneisyydestäni!”
Raamattu sanoo: ”Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi”(Ruut 1:14). Alkuperäisessä käsikirjoituksessa on lisättynä lause: ”ja meni takaisin”.
Jotkut teistä lukijoista ovat juuri hyvästelemässä veljiänne. Jokin teidän sydämessänne vetää, erityisesti ystäväpiiri tai vanha rakkaus. Niin kuin Naomi sanoi Oprasta: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo"(Ruut 1:15), samoin sinun sydäntäsi vallitsee epäjumala, jokin sinun menneisyydessäsi ei päästä sinua irti.