TODELLINEN HERÄTYS
Äskettäin neljä teini-ikäistä poikaa sanoi minulle: ”Sinä saarnasit meidän kirkossamme viime vuonna, ja siihen aikaan se oli kuollut. Silloin me neljä aloimme keskenämme rukousryhmän. Me halusimme päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, tehdä parannusta ja palaa Jeesukselle. Ryhmämme kasvoi kymmeneen, ja me autoimme muita uskoon. Nyt me kutsumme diakoneita ja pastoreita rukoilemaan kanssamme. Me olemme todella saaneet seurakunnassamme muutoksen aikaan.”
Todellinen herätys, kuten minä sen näen, on tämän kaltainen uudistuminen. Se tapahtuu palavan rakkauden kautta Kristukseen. Sitä leimaa uusi halu totella Hänen jokaista sanaansa. Samoin sydämen asenne, joka sanoo: ”Mitä Hän sanookin, sen tahdon tehdä”. Todellakin, herätys on paluuta kuuliaiseen rakkauteen. Sen tekevät ihmiset, jotka ovat henkilökohtaisesti tunnustaneet ja hyljänneet syntinsä, haluten vain tulla Kristuksen läsnäolon kanaviksi. Herätys on ruumiillistunut näissä ihmisissä. He kantavat Kristuksen kirkkautta ja läsnäoloa mukanaan, koska Hänen elämänsä virtaa heidän kauttaan koko ajan.
Suurten kirkkojen pastorit ovat sanoneet minulle: ”Sinun pitää tulla katsomaan, mitä Jumala tekee. Tuhannet tulevat, ja tilamme ovat täpösen täynnä. Myös ylistyksemme on näkemisen arvoista”. Kävin sitten vierailulla joissakin näistä seurakunnista suurin odotuksin, mutta harvoin koen tai aistin Jeesuksen varsinaista läsnäoloa näissä massakokouksissa. Seurakunnat eivät osoittaneet mitään totista parannusta. Jos profeetta olisi noussut seisomaan ja paljastanut seurakunnassa olevia avioeroja, aviorikosta, haureutta ja sekaantumista paholaisen musiikkiin, puolet joukosta olisi varmasti kävellyt ulos.
Heillä oli hauskaa! Eräässä seurakunnassa tilaisuuden johtaja kutsui noin viisikymmentä ihmistä tulemaan rukoustilaan, jossa hän piti mainospuheen. Heidän piti ensin liittyä seurakuntaan: ”varmistaaksemme, että rukouksiimme tulisi vastaus”. Siinä seurakunnassa ei ollut Jumalan läsnäolon instrumentteja tai kanavia. Ns. ylistys ja palvonta olivat yksinkertaisesti äänekkäitä. Tiesin, ettei kestäisi kauan, kun väki alkaisi itkeä ihan viihteen vuoksi. Missä ei ole todellista Kristuksen läsnäoloa, siellä ihmiset etsivät vain kokemuksia.
Lähdin näistä tilaisuuksista tietäen sydämessäni, ettei Jeesus ollut näiden ihmisten keskuudessa. Oli selvää, etteivät he eläneet Hänen kuuliaisuudessaan. Totta varmaan, he eivät rakastaisikaan Häntä. Jeesus ei halua ilmestyä niille, jotka sanovat rakastavansa, mutta teot eivät todista sitä. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh.14:23).
Todellinen herätys, kuten minä sen näen, on tämän kaltainen uudistuminen. Se tapahtuu palavan rakkauden kautta Kristukseen. Sitä leimaa uusi halu totella Hänen jokaista sanaansa. Samoin sydämen asenne, joka sanoo: ”Mitä Hän sanookin, sen tahdon tehdä”. Todellakin, herätys on paluuta kuuliaiseen rakkauteen. Sen tekevät ihmiset, jotka ovat henkilökohtaisesti tunnustaneet ja hyljänneet syntinsä, haluten vain tulla Kristuksen läsnäolon kanaviksi. Herätys on ruumiillistunut näissä ihmisissä. He kantavat Kristuksen kirkkautta ja läsnäoloa mukanaan, koska Hänen elämänsä virtaa heidän kauttaan koko ajan.
Suurten kirkkojen pastorit ovat sanoneet minulle: ”Sinun pitää tulla katsomaan, mitä Jumala tekee. Tuhannet tulevat, ja tilamme ovat täpösen täynnä. Myös ylistyksemme on näkemisen arvoista”. Kävin sitten vierailulla joissakin näistä seurakunnista suurin odotuksin, mutta harvoin koen tai aistin Jeesuksen varsinaista läsnäoloa näissä massakokouksissa. Seurakunnat eivät osoittaneet mitään totista parannusta. Jos profeetta olisi noussut seisomaan ja paljastanut seurakunnassa olevia avioeroja, aviorikosta, haureutta ja sekaantumista paholaisen musiikkiin, puolet joukosta olisi varmasti kävellyt ulos.
Heillä oli hauskaa! Eräässä seurakunnassa tilaisuuden johtaja kutsui noin viisikymmentä ihmistä tulemaan rukoustilaan, jossa hän piti mainospuheen. Heidän piti ensin liittyä seurakuntaan: ”varmistaaksemme, että rukouksiimme tulisi vastaus”. Siinä seurakunnassa ei ollut Jumalan läsnäolon instrumentteja tai kanavia. Ns. ylistys ja palvonta olivat yksinkertaisesti äänekkäitä. Tiesin, ettei kestäisi kauan, kun väki alkaisi itkeä ihan viihteen vuoksi. Missä ei ole todellista Kristuksen läsnäoloa, siellä ihmiset etsivät vain kokemuksia.
Lähdin näistä tilaisuuksista tietäen sydämessäni, ettei Jeesus ollut näiden ihmisten keskuudessa. Oli selvää, etteivät he eläneet Hänen kuuliaisuudessaan. Totta varmaan, he eivät rakastaisikaan Häntä. Jeesus ei halua ilmestyä niille, jotka sanovat rakastavansa, mutta teot eivät todista sitä. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh.14:23).