TERÄVÄ MIEKKA
Johannes oli seitsemän seurakunnan paimen Vähässä Aasiassa. Jeesus ilmestyi hänelle ja näytti kansan salaiset synnit. Johannes nimitti näitä rakkaitaan Jumalan lapsiksi, joita Hän ”rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä”(Ilm.1:5). Heidät oli tehty ” kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ”(Ilm.1:6). Erityisenä Herran päivänä Jumalan Henki tuli Johanneksen ylle, ja hän kuuli Jumalan Sanan kuin pasuunan äänenä: ”Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikään kuin pasuunan äänen”(Ilm.1:10). Jeesus ilmestyi hänelle ja ” hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka”(Ilm.1:16).
Terävä miekka ilmestyi rakkaalle, verellä pestylle seurakunnalle! Heidän hyvyydestään, kovasta työstään ja rakkaudestaan huolimatta Jumala löysi heistä puutteita. Ilmestyskirjan toisessa luvussa Johannes kuvaa Efeson ihmeellistä seurakuntaa. He olivat kärsivällisiä ja tekivät kovasti työtä. He vihasivat pahaa, mutta heidän rakkautensa oli alkanut viilentyä. He olivat menettäneet valkeana hehkuvan rakkautensa Jeesukseen ja väsyneet. Jeesus huusi heille: ”Tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta” (Ilm.2:5). Pergamon seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne” (Ilm.2:13). Heilläkin oli yksi asia aivan väärin: Valheopettajat olivat hiipineet sisään ja paholaisen opit olivat vallanneet alaa. Jeesus sanoi: ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin teitä vastaan suuni miekalla”(Ilm.2:16).
Iisebelin henki oli päässyt luikertelemaan sisään Tyatiraan, vaikka ihmiset siellä olivat hyvän tekijöitä, täynnä uskoa, kärsivällisyyttä ja hyviä töitä. Tälle seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Minä syöksen heidät … suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm.2:22).
Sardeen seurakunnalla oli elävän seurakunnan maine, mutta Jeesus sanoi: "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1). Heissä ei ollut enää paljon hengellisyyttä jäljellä, koska heidän sydämensä eivät olleet ehyesti antautuneet Herralle. Silti, niin kuin monet nykyiset seurakunnat, he näkivät olevansa täynnä elämää. Vain ne, jotka vaelsivat Hengessä, tiesivät, että olivat itse asiassa kuolleita.
Jeesus tuli esiin terävä miekka kädessään ja asetti heidät viiltävän Sanansa alle. Tämä on todellista rakkautta!
Terävä miekka ilmestyi rakkaalle, verellä pestylle seurakunnalle! Heidän hyvyydestään, kovasta työstään ja rakkaudestaan huolimatta Jumala löysi heistä puutteita. Ilmestyskirjan toisessa luvussa Johannes kuvaa Efeson ihmeellistä seurakuntaa. He olivat kärsivällisiä ja tekivät kovasti työtä. He vihasivat pahaa, mutta heidän rakkautensa oli alkanut viilentyä. He olivat menettäneet valkeana hehkuvan rakkautensa Jeesukseen ja väsyneet. Jeesus huusi heille: ”Tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta” (Ilm.2:5). Pergamon seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne” (Ilm.2:13). Heilläkin oli yksi asia aivan väärin: Valheopettajat olivat hiipineet sisään ja paholaisen opit olivat vallanneet alaa. Jeesus sanoi: ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin teitä vastaan suuni miekalla”(Ilm.2:16).
Iisebelin henki oli päässyt luikertelemaan sisään Tyatiraan, vaikka ihmiset siellä olivat hyvän tekijöitä, täynnä uskoa, kärsivällisyyttä ja hyviä töitä. Tälle seurakunnalle Jeesus sanoi: ”Minä syöksen heidät … suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm.2:22).
Sardeen seurakunnalla oli elävän seurakunnan maine, mutta Jeesus sanoi: "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1). Heissä ei ollut enää paljon hengellisyyttä jäljellä, koska heidän sydämensä eivät olleet ehyesti antautuneet Herralle. Silti, niin kuin monet nykyiset seurakunnat, he näkivät olevansa täynnä elämää. Vain ne, jotka vaelsivat Hengessä, tiesivät, että olivat itse asiassa kuolleita.
Jeesus tuli esiin terävä miekka kädessään ja asetti heidät viiltävän Sanansa alle. Tämä on todellista rakkautta!