EGYPTIN HÄPEÄ
Joosuan 5. luvussa Israel oli loistonsa ja voimansa kukkuloilla kokemassa uskomattomia ihmeitä. Sen kansa oli rakastettu ja turvattu, ja heidän vihollisensa sydämet olivat sulaa vahaa. ”Niin raukesi heidän sydämensä, eikä heissä enää ollut rohkeutta asettua israelilaisia vastaan”(jae 1). Jakeessa kaksi sanotaan, että ”siihen aikaan”, eli voiton, siunauksen, johdatuksen ja suosion aikaan heidän piti mennä ottamaan maa omakseen. Jumala sanoi itse asiassa: ”Lopettakaa kaikki! Meillä on ongelma. Kaikki näyttää hyvältä, suurempia voittoja on saavutettavissa, mutta yksi asia on selvittämättä. Egyptin häpeä on edelleen sydämissänne. Se pitää leikata pois ja heittää menemään.”
Tässä Jumala siis sanoi kansalleen: ”Olen kärsivällisesti kestänyt teidän luopumustanne, valitustanne, loputonta ja jatkuvaa himoitsemistanne. Kymmenen kertaa isänne hyökkäsivät Minua vastaan erämaassa, ja minä annoin sen heille anteeksi. Kun löysin teidät kuluttamassa itseänne hukkaan Egyptin rautapätsissä, minä pesin teidät, varjelin teidät veren suojassa ja vapahdin teidät vihollistenne käsistä. Kaiken aikaa olette kuitenkin kantaneet sydämessänne salaista syntiä. Olette kieltäytyneet hylkäämästä epäjumalaa, jolla on linnoitus sydämissänne.”
Profeettaa Aamos vahvisti, että Israelilla oli sisimmässään sydämen epäjumala: ”Toitteko te teurasuhreja ja ruokauhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te Israelin heimo?
Te olette kantaneet kuningastanne Sikkutia ja Kijjunin-kuvianne, tähtijumalaanne, sitä, jonka te olette itsellenne tehneet”(Aamos 5:25 -26). Tässä oli moite: Kaiken aikaa, Jumalan rakkaudesta, suojelusta, siunauksesta ja johdatuksesta huolimatta israelilaiset olivat kantaneet salaisuutta sydämessään. Silloinkin kun he lauloivat ylistystä Herralle, toinen jumala hallitsi heidän sisimpiä motiivejaan.
He olivat piilottaneet isiensä epäjumalat matkatavaroihinsa. Ei edes pelottava pyhän Jumalan hirvittävä ääni saanut heitä luopumaan pienistä kotialttareistaan, kultaisista jumalankuvistaan, jotka oli tuotu Egyptistä. He halusivat mennä eteenpäin ja palvella Jumalaa, kuitenkin pitäen kiinni epäjumalista. Herra oli ollut kärsivällinen tähän asti, mutta antoi nyt uhkavaatimuksen: ”Minä liikun vain pyhän kansan mukana. Edessänne on maailma täynnä iloa ja rauhaa, mutta te ette saa tuoda siihen häpeää. Leikatkaa se pois! Teroittakaa veitset! Mikään lihallinen ei ole luvallista tästä eteenpäin! Ei epäjumalanpalvelua! Ei himoja, joista pidätte kiinni! Ei salaista häpeää!”.
Tässä Jumala siis sanoi kansalleen: ”Olen kärsivällisesti kestänyt teidän luopumustanne, valitustanne, loputonta ja jatkuvaa himoitsemistanne. Kymmenen kertaa isänne hyökkäsivät Minua vastaan erämaassa, ja minä annoin sen heille anteeksi. Kun löysin teidät kuluttamassa itseänne hukkaan Egyptin rautapätsissä, minä pesin teidät, varjelin teidät veren suojassa ja vapahdin teidät vihollistenne käsistä. Kaiken aikaa olette kuitenkin kantaneet sydämessänne salaista syntiä. Olette kieltäytyneet hylkäämästä epäjumalaa, jolla on linnoitus sydämissänne.”
Profeettaa Aamos vahvisti, että Israelilla oli sisimmässään sydämen epäjumala: ”Toitteko te teurasuhreja ja ruokauhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te Israelin heimo?
Te olette kantaneet kuningastanne Sikkutia ja Kijjunin-kuvianne, tähtijumalaanne, sitä, jonka te olette itsellenne tehneet”(Aamos 5:25 -26). Tässä oli moite: Kaiken aikaa, Jumalan rakkaudesta, suojelusta, siunauksesta ja johdatuksesta huolimatta israelilaiset olivat kantaneet salaisuutta sydämessään. Silloinkin kun he lauloivat ylistystä Herralle, toinen jumala hallitsi heidän sisimpiä motiivejaan.
He olivat piilottaneet isiensä epäjumalat matkatavaroihinsa. Ei edes pelottava pyhän Jumalan hirvittävä ääni saanut heitä luopumaan pienistä kotialttareistaan, kultaisista jumalankuvistaan, jotka oli tuotu Egyptistä. He halusivat mennä eteenpäin ja palvella Jumalaa, kuitenkin pitäen kiinni epäjumalista. Herra oli ollut kärsivällinen tähän asti, mutta antoi nyt uhkavaatimuksen: ”Minä liikun vain pyhän kansan mukana. Edessänne on maailma täynnä iloa ja rauhaa, mutta te ette saa tuoda siihen häpeää. Leikatkaa se pois! Teroittakaa veitset! Mikään lihallinen ei ole luvallista tästä eteenpäin! Ei epäjumalanpalvelua! Ei himoja, joista pidätte kiinni! Ei salaista häpeää!”.