JUMALAN LÄSNÄOLO
Jeesuksen läsnäololla on voima tuhota ja ajaa ulos syntiä! “Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä”(Ps.68:1-2).
Tämä on kuva siitä, mitä pitäisi tapahtua, kun olet yksin Jumalan kanssa salaisessa kammiossasi. Hänen ihmeellinen, todeksi tuleva ilmestymisensä on kuin hurrikaani, joka puhaltaa pois kaiken himon lian ja savun. Se on kuin palava tuli, se sulattaa kaiken kovuuden. Pahuus tuhoutuu Hänen läsnäolossaan.
”Vuoret sulavat niin kuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä”(Ps.97:5). Tämän psalmin vuoret edustavat paholaisen linnaketta ja vuoret uppiniskaisuutta. Ne kaikki sulavat pois niistä, jotka sulkevat itsensä Jumalan läsnäoloon. Voimme rukoilla itsemme uuvuksiin: ”Oi Jumala lähetä sinun synnit paljastavat ja tuhoava voimasi kaikkiin seurakuntiimme”. Mikään ei auta, ennen kuin Pyhä Henki nostaa rukouksen, pyhässä jäännöksessä, jonka puhdas sydän kutsuu Hänen läsnäolonsa pyhäkköön.
Et tule kokemaan mitään todellista Jeesuksen läsnäoloa, ennen kuin sisimmässäsi on kasvava viha syntiä kohtaan, viiltävä tunto omista pahoista teoistasi ja syvenevä, enenevän synnintunnon aistimus. Ne, joilla ei ole Kristuksen läsnäoloa, kokevat vähenevässä määrin synnintuntoa. Mitä kauemmas he joutuvat Hänen läsnäolostaan, sitä rohkeammiksi, häikäilemättömimmiksi he tulevat. Heistä on aina vain mukavampaa tehdä kompromisseja. Ei meille riitä se, että syömme ja juomme Hänen läsnäolossaan. Meidän täytyy myös tulla muutetuiksi ja puhdistetuiksi Hänen kanssaan olemisesta. ”Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät”(Luuk.13:26 - 27).
Ne, jotka tunnustavat syöneensä ja juoneensa Hänen läsnäolossaan todella rupeavat sanomaan: ”Mehän olimme sinun läsnäolossasi, me istuimme kuuntelemassa sinun opetuksiasi”. Niinpä heidät tuomitaan omien sanojensa perusteella. He myöntävät istuneensa Hänen läsnäolossaan, mutteivät muuttuneensa. He jäivät sokeiksi omalle synnillisyydelleen, kovettuivat eikä Kristuksen läsnäolo enää vaikuttanut heihin. ”En tunne teitä. Menkää pois!” Kuinka vaarallista onkaan istua Jumalan pyhien joukossa, jotka säteilevät Hänen kirkkauttaan ja läsnäoloaan, jossa Jeesus voimallisesti ilmaisee itsensä, ja jäädä muuttumattomiksi. Kuinka kuolettavaa onkaan se, ettei näe synnin rumuutta, sydämen kiusaa! Uskallatko sinä sanoa Herralle: ”Minä olin siellä kirkossa, jossa Sinun läsnäolosi oli todellinen. Minä istuin sinun läsnäolossasi”? Olisi parempi, ettet olisi koskaan tuntenutkaan Hänen läsnäoloaan.
Tämä on kuva siitä, mitä pitäisi tapahtua, kun olet yksin Jumalan kanssa salaisessa kammiossasi. Hänen ihmeellinen, todeksi tuleva ilmestymisensä on kuin hurrikaani, joka puhaltaa pois kaiken himon lian ja savun. Se on kuin palava tuli, se sulattaa kaiken kovuuden. Pahuus tuhoutuu Hänen läsnäolossaan.
”Vuoret sulavat niin kuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä”(Ps.97:5). Tämän psalmin vuoret edustavat paholaisen linnaketta ja vuoret uppiniskaisuutta. Ne kaikki sulavat pois niistä, jotka sulkevat itsensä Jumalan läsnäoloon. Voimme rukoilla itsemme uuvuksiin: ”Oi Jumala lähetä sinun synnit paljastavat ja tuhoava voimasi kaikkiin seurakuntiimme”. Mikään ei auta, ennen kuin Pyhä Henki nostaa rukouksen, pyhässä jäännöksessä, jonka puhdas sydän kutsuu Hänen läsnäolonsa pyhäkköön.
Et tule kokemaan mitään todellista Jeesuksen läsnäoloa, ennen kuin sisimmässäsi on kasvava viha syntiä kohtaan, viiltävä tunto omista pahoista teoistasi ja syvenevä, enenevän synnintunnon aistimus. Ne, joilla ei ole Kristuksen läsnäoloa, kokevat vähenevässä määrin synnintuntoa. Mitä kauemmas he joutuvat Hänen läsnäolostaan, sitä rohkeammiksi, häikäilemättömimmiksi he tulevat. Heistä on aina vain mukavampaa tehdä kompromisseja. Ei meille riitä se, että syömme ja juomme Hänen läsnäolossaan. Meidän täytyy myös tulla muutetuiksi ja puhdistetuiksi Hänen kanssaan olemisesta. ”Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät”(Luuk.13:26 - 27).
Ne, jotka tunnustavat syöneensä ja juoneensa Hänen läsnäolossaan todella rupeavat sanomaan: ”Mehän olimme sinun läsnäolossasi, me istuimme kuuntelemassa sinun opetuksiasi”. Niinpä heidät tuomitaan omien sanojensa perusteella. He myöntävät istuneensa Hänen läsnäolossaan, mutteivät muuttuneensa. He jäivät sokeiksi omalle synnillisyydelleen, kovettuivat eikä Kristuksen läsnäolo enää vaikuttanut heihin. ”En tunne teitä. Menkää pois!” Kuinka vaarallista onkaan istua Jumalan pyhien joukossa, jotka säteilevät Hänen kirkkauttaan ja läsnäoloaan, jossa Jeesus voimallisesti ilmaisee itsensä, ja jäädä muuttumattomiksi. Kuinka kuolettavaa onkaan se, ettei näe synnin rumuutta, sydämen kiusaa! Uskallatko sinä sanoa Herralle: ”Minä olin siellä kirkossa, jossa Sinun läsnäolosi oli todellinen. Minä istuin sinun läsnäolossasi”? Olisi parempi, ettet olisi koskaan tuntenutkaan Hänen läsnäoloaan.