KAADUIN HÄNEN JALKOIHINSA

Tulee päivä, jolloin Jeesus näyttäytyy kokonaan pahalle ihmiskunnalle. Kun se tapahtuu, ihmiset pyytävät kallioita ja vuoria kaatumaan heidän päällensä ja piilottamaan heidät Hänen pelottavalta olemukseltaan. ”Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!” (Ilm.6:15 - 16).

Times Square – seurakunnassa saarnaamme usein syntiä vastaan. Monet voivatkin sanoa: “Olen pannut pois kaiken, minkä Pyhä Henki on paljastanut minussa, ei - Jeesuksen kaltaiseksi”. Silti tajuan, että emme ole päässeet päämäärään. Me olemme edelleen vailla Hänen kirkkauttaan. Ei mikään saarnaaminen saa aikaan vihaa syntiä vastaan, mikä olisi tarpeen niin monille näinä viimeisinä päivinä. Siihen tarvitaan syvä, viiltävä Jumalan pyhyyden ilmestys, koska opimme vihaamaan syntiä vain Hänen läsnäolossaan, ja vaeltamaan Hänen pelossaan.

Kuulen uskovien kerskuvan: ”Tuomiopäivänä minun ei tarvitse langeta kasvoilleni. Minä seison rohkeana, kaikkineni, koska luotan Hänen pelastukseensa, en omiin tekoihini”. On totta, että meitä eivät pelasta omat tekomme. Jos emme tottele Kristuksen käskyjä, silloin emme ole koskaan rakastaneet Häntä, eikä Hän ole saanut meissä muotoa(Joh.14:21).

Apostoli Johannes, ”veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen” (Ilm.1:9), joka kerran lepäsi vasten Jeesuksen rintaa, näki Kristuksen kirkkaana pyhyydessään. Johannes todisti: ”Ja minä käännyin katsomaan… Ihmisen Pojan muotoisen, … hänen silmänsä niin kuin tulen liekki… hänen äänensä oli niin kuin paljojen vetten pauhina… hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! ”(Ilm. 1:12- 17).

Olet niin kuin Johannes, vanhurskas veli tai sisar Herrassa, palvelija, joka olet kärsinyt paljon ahdistusta. Ei kukaan meistä voi seistä ilman mustia laseja Jumalan läsnäolossa, joka loistaa kirkkaana kuin aurinko. Sinä Hän antaa meille kyvyn siihen, koskettaa meitä ja vakuuttaa meille, ettei tarvitse pelätä.

”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen... hänelle kunnia, majesteetti, voima”(Juud.1:24 -25).