HERRAAN LUOTTAMINEN
Jokainen kristitty väittää luottavansa Herraan. Todellisuudessa monet Jumalan lapset eivät kuitenkaan ole valmiita kohtamaan mustaa myrskyä, joka on tulossa maailman ylle. Emme ole valmiita kovia aikoja varten, jos emme pidä kiinni erityisestä, horjumattomasta luottamuksesta Herraamme nyt tai tulevaisuudessa.
Kun täysivoimainen myrsky puhkeaa ja epävarmuus verhoaa ihmiskunnan niin kuin pilvi, lukuisat uskovat eivät ole kykeneviä selviytymään tilanteesta. Pelko voittaa ja heidän voitonlaulunsa hiipuu. Keitä ovat uskovat, jotka eivät ole valmistautuneita myrskyn kestämiseen?
He ovat niitä, jotka eivät ole harjoittaneet rukouselämäänsä Herran kanssa eivätkä ole perustaneet uskoansa Hänen Sanaansa.
Vuosikaudet hurskaat paimenet ovat kehottaneet ottamaan aikaa Jumalan kohtaamiseen rukouksessa joka päivä. Kiitos Herralle, monet ovat oppineet vuodattamaan sydämensä Jeesukselle. He saavat palkakseen pyhän uskon ja luottamuksen. Heidän uskonsa toden totta kasvaa Hänen Sanaansa luottamisen kautta.
Yhteys näet synnyttää luottamusta. Kun vuodatamme Herralle kaikki huolemme, pääsemme Hänen lepoonsa ja varmuuteen: ”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne”(Ps.62:8). Tämän psalmin mukaan ”luottamus” ja sydämen vuodattaminen” ovat erottamattomia. Jos meidän tulee luottaa Herraan joka aika, myös pimeinä aikoina, silloin meidän tulee vuodattaa sydämemme Herralle lakkaamatta.
Kun päivistä tulee pelottavampia, nousee Jumalan kansa, joka vain vahvistuu ja rohkaistuu. Nämä ovat uskovia, jotka huutavat avukseen Herran nimeä päivittäin, ”niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’ " (Hebr.13:6). Jumalan Sanan ilmestykset pitävät heitä yllä vaikeimpina aikoina.
Daavid oppi huutamaan Herraa avukseen kaikissa elämänsä kriiseissä. Kerran toisensa jälkeen tämä hurskas mies juoksi salaiseen kammioonsa, tyhjensi sydämensä Herran edessä: ”Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät”(2 Sam.22:7, 18).
Kun täysivoimainen myrsky puhkeaa ja epävarmuus verhoaa ihmiskunnan niin kuin pilvi, lukuisat uskovat eivät ole kykeneviä selviytymään tilanteesta. Pelko voittaa ja heidän voitonlaulunsa hiipuu. Keitä ovat uskovat, jotka eivät ole valmistautuneita myrskyn kestämiseen?
He ovat niitä, jotka eivät ole harjoittaneet rukouselämäänsä Herran kanssa eivätkä ole perustaneet uskoansa Hänen Sanaansa.
Vuosikaudet hurskaat paimenet ovat kehottaneet ottamaan aikaa Jumalan kohtaamiseen rukouksessa joka päivä. Kiitos Herralle, monet ovat oppineet vuodattamaan sydämensä Jeesukselle. He saavat palkakseen pyhän uskon ja luottamuksen. Heidän uskonsa toden totta kasvaa Hänen Sanaansa luottamisen kautta.
Yhteys näet synnyttää luottamusta. Kun vuodatamme Herralle kaikki huolemme, pääsemme Hänen lepoonsa ja varmuuteen: ”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne”(Ps.62:8). Tämän psalmin mukaan ”luottamus” ja sydämen vuodattaminen” ovat erottamattomia. Jos meidän tulee luottaa Herraan joka aika, myös pimeinä aikoina, silloin meidän tulee vuodattaa sydämemme Herralle lakkaamatta.
Kun päivistä tulee pelottavampia, nousee Jumalan kansa, joka vain vahvistuu ja rohkaistuu. Nämä ovat uskovia, jotka huutavat avukseen Herran nimeä päivittäin, ”niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’ " (Hebr.13:6). Jumalan Sanan ilmestykset pitävät heitä yllä vaikeimpina aikoina.
Daavid oppi huutamaan Herraa avukseen kaikissa elämänsä kriiseissä. Kerran toisensa jälkeen tämä hurskas mies juoksi salaiseen kammioonsa, tyhjensi sydämensä Herran edessä: ”Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät”(2 Sam.22:7, 18).