PAIKKAMME HÄNEN RUUMIISSAAN
On tärkeää olla turhautumatta siitä, ettet ole lähetti Afrikassa tai jollain muulla lähetyskentällä ympäri maailmaa. Herra ei koskaan tuomitse yhtäkään lapsistaan kutsumuksen takia, kun Hän itse on pannut sinut siihen, missä olet Hänen ruumiissaan. ”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut”(Kor.12:18).
Tietenkin on tärkeää pysyä avoimena ja halukkaana kuulemaan Hengen sanomaa palvelemisesta jossakin muualla. Meidän tulee antaa tämä palvelemisasia täysin Herran johtoon. Jumala tietää, miten innostaa meitä ja avata ovet kutsumukseen, kotona tai ulkomailla.
Apostoli Paavali tuo syvältä vakuuttavan sanan tästä Herran palvelemisen asiasta. Hän oli maailmaa kiertävä lähetti, jolla oli sydäntä köyhille. Hän kuuli köyhimpien huudot jokaisessa kansakunnassa, jossa hän vieraili, ja hän neuvoi monia alaisiaan pastoreita ja evankelistoja: ”Muistakaa köyhiä”.
Paavalilla oli tapana koota säännöllisesti kolehtia köyhille. Eräässä vaiheessa matkojaan hän kokosi rahaa Jerusalemille, jossa nälänhätä oli kova. Kaikista koskaan eläneistä ihmisistä Paavali ymmärsi inhimillisen tarpeen. Silti, niin paljon kuin tämä hurskas apostoli uhrasi, aina köyhänä marttyyrikuolemaan asti, Paavali antoi vakavan varoituksen:
”Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi”(1 Kor.13:3, kursiivi kirjoittajan).
Kysynpä vain, olemmeko valmiit ottamaan vastaan Paavalin vakavat sanat? Hän sanoo oikeastaan: ”Voit itkeä köyhien surkeiden rukouksien tähden. Voit mennä Afrikan likaisiin slummeihin. Voit olla valmis kuolemaan marttyyrina. Jos sinulla ei ole rakkautta, kaikki mitä teet on turhaa, niin kotona kuin kaukana lähetyskentällä”.
Tietenkin on tärkeää pysyä avoimena ja halukkaana kuulemaan Hengen sanomaa palvelemisesta jossakin muualla. Meidän tulee antaa tämä palvelemisasia täysin Herran johtoon. Jumala tietää, miten innostaa meitä ja avata ovet kutsumukseen, kotona tai ulkomailla.
Apostoli Paavali tuo syvältä vakuuttavan sanan tästä Herran palvelemisen asiasta. Hän oli maailmaa kiertävä lähetti, jolla oli sydäntä köyhille. Hän kuuli köyhimpien huudot jokaisessa kansakunnassa, jossa hän vieraili, ja hän neuvoi monia alaisiaan pastoreita ja evankelistoja: ”Muistakaa köyhiä”.
Paavalilla oli tapana koota säännöllisesti kolehtia köyhille. Eräässä vaiheessa matkojaan hän kokosi rahaa Jerusalemille, jossa nälänhätä oli kova. Kaikista koskaan eläneistä ihmisistä Paavali ymmärsi inhimillisen tarpeen. Silti, niin paljon kuin tämä hurskas apostoli uhrasi, aina köyhänä marttyyrikuolemaan asti, Paavali antoi vakavan varoituksen:
”Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi”(1 Kor.13:3, kursiivi kirjoittajan).
Kysynpä vain, olemmeko valmiit ottamaan vastaan Paavalin vakavat sanat? Hän sanoo oikeastaan: ”Voit itkeä köyhien surkeiden rukouksien tähden. Voit mennä Afrikan likaisiin slummeihin. Voit olla valmis kuolemaan marttyyrina. Jos sinulla ei ole rakkautta, kaikki mitä teet on turhaa, niin kotona kuin kaukana lähetyskentällä”.