KORKEA KUTSUMUKSEMME HERRASSA
Tilinteon päivänä kuvittelen apostoli Paavalin kutsutun eteen. Kaikki hänen sielujenvoittamisensa laskettaisiin, kuten myös kaikki seurakunnat, jotka hän perusti. Sitten joitakin tuntemattomia miehiä ja naisia Antiokiasta kutsutaan eteen seisomaan Paavalin viereen. Nämä ovat ihmisiä, jotka paastosivat ja rukoilivat apostolin puolesta, jotka laskivat kätensä hänen päälleen ja lähettivät hänet lähetys matkalle. He myös tukivat häntä uhrilahjoin.
Miksi näille muille annettaisiin apostolin määrän mukainen osa? Siksi, että he olivat tärkeitä jokaiselle Paavalin pelastamalle sielulle, jokaiselle seurakunnalle, jonka hän perusti ja jokaiselle matkalle, jonka hän teki.
Jumala haluaa, että me kaikki lepäämme ja iloitsemme kutsumuksessamme. Monet uskovat kokevat syyllisyyttä, koska he eivät ole palvelleet lähetyskentällä. Kotimaahan jääminen on myös korkea kutsumus Jeesuksessa Kristuksessa. Jos rakastat Herraa ja vaellat Hänen Hengessään, voit olla varma kutsumuksestasi. Jumalan Sana vakuuttaa meille: ”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut” (1 Kor. 12:18).
Näetkö, mitä Paavali tässä sanoo? Jos kuulut seurakunnan vanhimmistoon, sinulla on korkea kutsumus Herrassa. Sama pätee niihin, jotka opettavat Pyhäkoulussa. Kuitenkin sama pätee yksinhuoltajaäitiin, joka ponnistelee kasvattaakseen lapsensa Kristukselle. Hänellä on korkea kutsumus juuri siinä, missä hän on.
Jos olet liikemies, asianajaja tai lääkäri, lepää kutsumuksessasi. Jos olet myyjä, asentaja, opettaja tai ruokapalvelussa työskentelijä, sinun ei tarvitse yrittää päästä jollekin lähetyskentälle miellyttääksesi Jumalaa. Jollei Hänen Henkensä kehota sinua muuhun, voit levätä siellä, missä olet.
”Mutta te olette Kristuksen ruumis… Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien”(1 Kor.12:27 - 31).
Miksi näille muille annettaisiin apostolin määrän mukainen osa? Siksi, että he olivat tärkeitä jokaiselle Paavalin pelastamalle sielulle, jokaiselle seurakunnalle, jonka hän perusti ja jokaiselle matkalle, jonka hän teki.
Jumala haluaa, että me kaikki lepäämme ja iloitsemme kutsumuksessamme. Monet uskovat kokevat syyllisyyttä, koska he eivät ole palvelleet lähetyskentällä. Kotimaahan jääminen on myös korkea kutsumus Jeesuksessa Kristuksessa. Jos rakastat Herraa ja vaellat Hänen Hengessään, voit olla varma kutsumuksestasi. Jumalan Sana vakuuttaa meille: ”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut” (1 Kor. 12:18).
Näetkö, mitä Paavali tässä sanoo? Jos kuulut seurakunnan vanhimmistoon, sinulla on korkea kutsumus Herrassa. Sama pätee niihin, jotka opettavat Pyhäkoulussa. Kuitenkin sama pätee yksinhuoltajaäitiin, joka ponnistelee kasvattaakseen lapsensa Kristukselle. Hänellä on korkea kutsumus juuri siinä, missä hän on.
Jos olet liikemies, asianajaja tai lääkäri, lepää kutsumuksessasi. Jos olet myyjä, asentaja, opettaja tai ruokapalvelussa työskentelijä, sinun ei tarvitse yrittää päästä jollekin lähetyskentälle miellyttääksesi Jumalaa. Jollei Hänen Henkensä kehota sinua muuhun, voit levätä siellä, missä olet.
”Mutta te olette Kristuksen ruumis… Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien”(1 Kor.12:27 - 31).